Raisa Lardot
Nykymaailmassa Raisa Lardot on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Alkuperäistään nykypäivään Raisa Lardot on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena eri aloilla. Johtuipa hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan tai kulttuuriin, Raisa Lardot on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan. Tässä artikkelissa tutkimme Raisa Lardot:n eri puolia analysoimalla sen merkitystä, kehitystä ja vaikutuksia nykymaailmaan. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme ymmärtämään Raisa Lardot:n monimutkaisuutta ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.
Raisa Lardot (o.s. Larjuškin; s. 17. tammikuuta 1938 Šoksu, Neuvostoliitto) on vepsäläissyntyinen suomalainen kirjailija. Hän on koulutukseltaan lastentarhanopettaja.[1]
Lardot tuli Suomeen kuusivuotiaana pakolaisena jatkosodan aikaan isänsä, äitinsä ja viiden sisaruksensa kanssa. Perheen isä oli kuulunut alun perin puna-armeijaan, mutta loikannut Suomen armeijaan jatkosodan alkuvaiheissa. Perhe asettui syksyllä 1944 asumaan Mellilään Varsinais-Suomeen. Isä kuitenkin myöhemmin vangittiin ja luovutettiin takaisin Neuvostoliittoon, ja äidin vastuulle jäi kuudesta lapsesta yksinhuoltajana huolehtiminen. Muu perhe sai vasta myöhemmin tietää, että isä oli tuomittu kymmeneksi vuodeksi vankeuteen ja kuollut siperialaisella vankileirillä vuonna 1947.[1]
Lardot’n teokset ovat omaelämäkerrallisia ja kuvaavat naisena elämistä. Lardot on kertonut julkisuudessa myös lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokemastaan syrjinnästä, jopa avoimesta rasismista syntyperänsä vuoksi.[1]
Lardot avioitui 1960-luvun alussa belgialaisen André Lardot’n kanssa, ja he saivat kaksi lasta. Mies halvaantui onnettomuudessa vuonna 1969, ja Lardot toimi miehensä omaishoitajana. He asuivat välillä erossa mutta palasivat yhteen.[2] He asuivat Kauniaisissa.[1] André Lardot kuoli huhtikuussa 2020 oltuaan hoivakodissa runsaan vuoden.[3]
Teoksia
- Hän jäi elämään. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05626-X
- Silmänräpäys ja koko elämä. Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07299-0
- Ripaskalinnut. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08481-6
- Ihmisen ääni. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-09344-0
- Taivas on kiinni tänään. Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11510-X
- Reumapotilaita. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07503-9
- Sammakkoprinssi. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14581-5
- Siskonpeti. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17455-6
- Russa, russa! Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19560-X
- Andy ja Vera. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22092-2
- Syntinen Maria. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24912-2
- Himosisustajan muistelmat: Aisti-ilottelua ja silkkilakanoita. (Piirrokset: Maija Nieminen) Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26197-1
- Jäätyneet linnut putoavat oksiltaan. (Valokuvat: Mikko Savolainen) Jyväskylä: Atena, 2001. ISBN 951-796-256-8 (suomeksi) (vepsäksi) (venäjäksi)
- Pikku äiti. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28232-4
- Eläimellisiä tarinoita. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32103-6
- Matkamies maan. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34420-0
- Jotain häikkää. Helsinki: Schildts, 2011. ISBN 978-951-50-2058-1
Lähteet
- Elämäkerta kotisivulla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Raisa Lardot (Arkistoitu – Internet Archive) Kirja.fi.
Viitteet
- ↑ a b c d Kiiski, Timo: Isä haettiin keskellä päivää kuolemaan. Iltalehti 3.8.2019, Viikonvaihde, s. 14–15. Alma Media.
- ↑ Aalto, Maija: 47 vuotta vammautunutta miestään hoitanut Raisa Lardot ihmettelee, minne katosi puhe rakkaudesta. Helsingin Sanomat. 26.3.2016. Arkistoitu 4.4.2016. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Kirjailija Raisa Lardotin mies André menehtyi hoivakodissa: ”Näyttää siltä, että hän kuoli kerta kaikkiaan suruun.” Ilta-Sanomat. 24.4.2020. Viitattu 24.4.2020.
Aiheesta muualla
- Raisa Lardot’n kotisivut. (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
