Rajapalayaminvinttikoira
Nykymaailmassa Rajapalayaminvinttikoira on aihe, josta on tulossa yhä tärkeämpi ja joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Rajapalayaminvinttikoira on noussut toistuvaksi keskustelunaiheeksi eri piireissä yhteiskunnallisen vaikutuksensa, ammatillisen merkityksensä tai arkielämän merkityksen vuoksi. Ajan myötä kiinnostus ja uteliaisuus Rajapalayaminvinttikoira:tä kohtaan kasvaa eksponentiaalisesti, mikä synnyttää jatkuvaa keskustelua sen vaikutuksista ja vaikutuksista modernin elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa perehdymme Rajapalayaminvinttikoira:n maailmaan tutkiaksemme sen eri puolia ja ymmärtääksemme sen merkityksen nyky-yhteiskunnassa.
| Rajapalayaminvinttikoira | |
|---|---|
_Isha_female_rajapalayam.jpg) |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Intia |
| Määrä | erittäin uhanalainen |
| Rodun syntyaika | muutamia vuosisatoja sitten |
| Alkuperäinen käyttö | villisian metsästys[1], vartiointi, sotakoira |
| Nykyinen käyttö | metsästys-, vahti- ja seurakoira |
| Muita nimityksiä | Rajapalayam, Rajapalayam Hound, Indian Sighthound |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
35 kg (Baskaran) uros 25 kg (Canton) narttu 20 kg (Canton) |
| Säkäkorkeus |
65 cm (Baskaran) uros 65 cm (Canton) narttu 60 cm (Canton) |
| Väritys |
valkoinen, norsunluu tai laikukkaan valkoinen myös punainen, harmaa tai musta (Morris) |
Rajapalayaminvinttikoira on intialainen koirarotu. Intian kennelliitto (Kennel Club of India) on hyväksynyt sen. Puhdasrotuinen populaatio on enemmän tai vähemmän kadonnut, ja vain muutamia yksilöitä löytyy enää Tamil Nadun eristäytyneiltä eteläalueilta. Rotu voi kuolla kokonaan sukupuuttoon jos mitään ei pian tehdä sen suojelemiseksi.
Ulkonäkö
Rajapalayaminvinttikoira muistuttaa vankalta rakenteeltaan ja lihaksistoltaan pienikokoista tanskandoggia[1][2], joskin sillä on tätä kevyempi ja juoksemiseen soveltuvampi runko[1]. Se ei olekaan yhtä hoikkarakenteinen kuin mudholinvinttikoira tai chippiparainvinttikoira.[3]
Pää on pyöreä ja ylhäällä kannettu.[2] Kirsu on huomiota herättävän vaaleanpunainen ja ylähuulet löysinä roikkuvat.[3] Leuat ovat pitkät ja ohuet, purenta leikkaava ja puruvoima vahva. Silmät ovat yleensä tumman tai syvän ruskeat.[2] Korvat ovat S. Theodore Baskaranin mukaan puolipystyt ja kärjistään taittuneet[3]; Mario Cantonin mukaan puolestaan riippuvat ja tuntuvat kosketettaessa pehmeältä nahalta[2]. Niskassa ja kurkun alueella on yleensä ihopoimuja[2][3], mutta kaulanahka ei ole roikkuva[2]. Rintakehä on syvä[2][3], vatsalinja nouseva[3]. Raajat ovat pitkät. Häntä on ruoskanmuotoinen ja kaareva, ja se ohenee huomattavasti ensimmäisen kolmasosansa jälkeen.[2]
Iho on roikkuvaa koko rungon alueella. Karvapeite on päässä sileä ja rungossa karheampi.[2]. Tyypillisin väritys on valkoinen[1][2][3] tai norsunluu[1]; joskus myös laikukkaan valkoinen[3]. Desmond Morriksen mukaan myös muita värejä kuten punainen, harmaa ja musta tai näiden värien yhdistelmät tunnetaan.[1] S. Theodore Baskaranin mukaan säkäkorkeus on noin 65 cm ja paino 35 kg.[3] Mario Cantonin mukaan sen sijaan urosten säkäkorkeus on noin 65 cm ja paino 25 kg; nartuilla vastaavat mitat olisivat noin 60 cm ja 20 kg.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
Rotu on älykäs ja omistajaansa kohtaan erittäin rakastava ja omistautunut.[1] Se tarvitsee energisyytensä vuoksi laajan, avoimen tilan, jossa juosta vapaana.[2]
Alkuperä
Rajapalayaminvinttikoiraa käytettiin lähinnä villisian ja jäniksen metsästykseen ja vahtikoirana[2][3], mutta myös armeijakoirana[3]. Vaikka se on luokitukseltaan vinttikoira, se on myös kykenevä jäljestykseen.[3] Nykyisin se on lisäksi suosittu seurakoira.[1] Se on mahdollisesti eteläintialaisista koiraroduista kaikkein arvostetuin.[3]
Etymologia
Rajapalayam on kaupunki Tamil Naduun kuuluvassa Virudhunagarin piirikunnassa Etelä-Intiassa.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 327. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 278-279. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Baskaran, S. Theodore. The Book of Indian Dogs, s. 86-87. Aleph Book Company, 2017, New Delhi. ISBN 978-93-84067-57-1.
Aiheesta muualla
- Rajapalayamin paluu (Arkistoitu – Internet Archive) Uutisartikkeli
- Lehtiartikkeli (Arkistoitu – Internet Archive)
