Rakennushallitus
Nykymaailmassa Rakennushallitus on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Rakennushallitus:stä on tullut yleismaailmallisesti kiinnostava aihe yhteiskunnallisen vaikutuksensa, tieteellisen merkityksensä tai populaarikulttuurin merkityksen vuoksi. Ilmestymisestään lähtien Rakennushallitus on synnyttänyt keskusteluja, tutkimusta ja analyyseja, jotka ovat antaneet meille mahdollisuuden ymmärtää sen laajuutta ja ulottuvuuksia. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia Rakennushallitus:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen arkielämän eri alueilla. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Rakennushallitus:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmaan.
Rakennushallitus (ruots. byggnadsstyrelsen) oli suomalainen keskusvirasto, joka toimi vuosina 1811–1995. Sen tehtävä oli huolehtia valtion rakennusten ylläpidosta ja suunnitella uudet valtion rakennukset. Rakennushallituksen tehtäviä hoitamaan perustettiin Valtion kiinteistölaitos, joka nykyisin tunnetaan nimellä Senaatti-kiinteistöt. Senaatti-kiinteistöt on valtion liikelaitos.[1]
Historia
Rakennushallitus oli ensimmäinen Suomeen autonomian aikana perustettu keskusvirasto. Viraston nimi oli ensin Yleisten rakennusten intendentinkonttori ja asetus sen perustamiseksi annettiin 3. syyskuuta 1811. Konttori perustettiin aluksi Turkuun, mutta siirrettiin Helsinkiin vuonna 1821.[1] Intendentinkonttori korvasi Ruotsin vallan aikaisen yli-intendentinviraston maan julkista rakennustoimintaa valvovana viranomaisena.[2] Viraston ensimmäinen päällikkö (intendentti) oli italialaissyntyinen arkkitehti Charles Bassi. Alkuvaiheessa viraston tehtävänä oli tarkistaa kirkkojen ja muiden yleisten rakennusten piirustukset ja kustannusarviot, jonka jälkeen ne lähetettiin keisarille hyväksyttäväksi.[1]
Vuonna 1865 annetulla asetuksella intendentinkonttorin nimi vaihtui Yleisten rakennusten ylihallitukseksi ja samalla perustettiin piiriorganisaatio hallituksen työmäärän keventämiseksi. Jokaiseen lääniin paitsi Uudenmaan ja Hämeen lääniin perustettiin lääninrakennuskonttori, joiden johtajia yleisesti sanotaan lääninarkkitehdeiksi. Monet lääninarkkitehdit olivat ensin arkkitehteina ylihallituksessa ennen siirtymistään lääninrakennuskonttoreiden johtoon.[1]
Yleisten rakennusten ylihallitus nimettiin vuonna 1936 Rakennushallitukseksi.[1]
Viraston johtajat
Intendentit
- Charles Bassi 1811–1824
- Carl Ludvig Engel 1824–1840
- Bernhard Federley vt. 1840–1841
- Ernst Lohrmann 1841–1865
Ylijohtajat
- Ernst Lohrmann 1865–1867
- Carl Albert Edelfelt 1867–1869
- Axel Hampus Dalström 1869–1882
- Ludvig Isak Lindqvist 1882–1887
- Sebastian Gripenberg 1887–1904
- Theodor Granstedt 1905–1912
- Johan Jacob Ahrenberg 1912–1913 vt.
- Vasili Barmin 1913–1917
- Magnus Schjerfbeck vt. 1917
- Onni Tarjanne 1917–1921
- Alfred Wilhelm Stenfors 1921–1922
- Yrjö Sadeniemi 1922–1936
Pääjohtajat
- Väinö Vähäkallio 1936–1943
- Erkki Huttunen 1943–1953
- Jussi Lappi-Seppälä 1953–1971
- Heikki Sysimetsä 1971–1975
- Viljo Adolf Ahtee 1976–1978
- Kalevi Sassi 1978–1984
- Jaakko Kalevi Mäki vt. 1984–1985
- Matti Kalervo Mäkinen 1985–1994
- Rolf Carl Olof Paqvalin 1994–1995
Lähteet
- Jokinen, Teppo ja Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY 2000. ISBN 951-0-24579-8
- Savolainen, Raimo: Keskusvirastolinnakkeista virastoarmeijaksi. Hallintohistoriallisia tutkimuksia 22. Oy Edita Ab, Helsinki 1996. ISBN 951-37-1879-4
Viitteet
Kirjallisuutta
- Hanski, Jari: Hyödyllistä ja kaunistavaa: Senaatti-kiinteistöjen historia. Helsinki: Edita Publishing, 2011. ISBN 978-951-37-5853-0