Nykymaailmassa Ranskalainen illallinen:stä on tullut laajan kiinnostuksen aihe. Ranskalainen illallinen on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kulttuuristen ihmisten huomion sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja sen merkitykseen ammattialalla. Koska Ranskalainen illallinen:een liittyy lukemattomia mielipiteitä ja näkökulmia, on erittäin tärkeää analysoida perusteellisesti sen vaikutukset ja seuraukset. Tässä artikkelissa tutkimme useita Ranskalainen illallinen:een liittyviä näkökohtia tavoitteenaan tarjota laaja ja täydellinen yleiskatsaus tästä aiheesta. Tarkastellaan Ranskalainen illallinen:tä sen alkuperästä sen mahdolliseen tulevaan kehitykseen eri näkökulmista ymmärtääksemme sen merkityksen tänään.
Ranskalainen illallinen | |
---|---|
Babettes gæstebud | |
![]() |
|
Ohjaaja | Gabriel Axel |
Käsikirjoittaja | Gabriel Axel |
Tuottaja | Bo Christensen |
Säveltäjä | Per Nørgaard |
Kuvaaja | Henning Kristiansen |
Leikkaaja | Finn Henriksen |
Tuotantosuunnittelija | Sven Wickmann |
Pääosat | Stéphane Audran |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Tanska |
Tuotantoyhtiö | Nordisk Film |
Levittäjä | Netflix |
Ensi-ilta | 1987, Suomessa 1988 |
Kesto | 104 minuuttia |
Alkuperäiskieli | tanska |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Ranskalainen illallinen (tansk. Babettes gæstebud) on Gabriel Axelin ohjaama tanskalainen elokuva vuodelta 1987. Se perustuu Karen Blixenin novelliin ”Babetten pidot”, joka sisältyy novellikokoelmaan Kohtalotarinoita. Novelli ilmestyi ensi kertaa amerikkalaisessa naistenlehdessä Ladies Home Journal vuonna 1950.
Ranskalainen illallinen sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle ja Jyllantiin alkuperäistarinan Norjan sijaan. Siinä ranskalainen pakolainen Babette päätyy ruoanlaittajaksi pieneen, ankaran puritaanisen yhteisöön, jota hallitsevat sisarukset Martine ja Filippa. Elokuva huipentuu illalliseen, joka Babetten suunnitelman mukaisesti sovittaa yhteisön riidat.
Ennen Ranskalaista illallista ei Blixenin kotimaassa Tanskassa ollut sovitettu yhtäkään hänen teostaan laajakangaselokuvaksi. Elokuva sai parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon 1987. Vuonna 2006 se valittiin yhtenä 12 elokuvasta osaksi Tanskan kulttuurikaanonia[1]. The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Stéphane Audran | … | Babette Hersant |
Birgitte Federspiel | … | Martine |
Bodil Kjer | … | Filippa |
Jarl Kulle | … | kenraali Lorens Löwenhielm |
Jean-Philippe Lafont | … | Achille Papin |
Bibi Andersson | … | ruotsalainen hovinainen |
Ghita Nørby | … | kertoja |