Rapallon sopimus
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Rapallon sopimus, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien Rapallon sopimus on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion sen merkityksen ja vaikutuksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa. Tämän kirjoituksen aikana tutkitaan erilaisia Rapallon sopimus:een liittyviä näkökohtia, kuten sen alkuperää, kehitystä, vaikutusta ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Samoin analysoidaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää Rapallon sopimus:n merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Rapallon sopimus solmittiin 16. huhtikuuta 1922 Venäjän ja Saksan kesken. Sen allekirjoitti Saksan ulkoasiainministeri Walther Rathenau ja Neuvosto-Venäjän ulkoasiainkansankomissaari Georgi Vasiljevitš Tšitšerin. Tämä Genovan konferenssin aikana solmittu sopimus loi Venäjän federatiivisen sosialistisen neuvostotasavallan ja Saksan valtakunnan välille diplomaattisuhteet, mitkä olivat katkenneet 13. marraskuuta 1918. Tuolloin kun Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan oli Neuvosto-Venäjä julistanut Brest-Litovskin rauhansopimuksen mitättömäksi ja pyrkinyt hankkimaan takaisin siinä menetettyjä alueita Ukrainassa, Puolassa ja Baltiassa etenemällä sitä mukaa kun itävaltaunkarilaiset ja saksalaiset vetäytyivät.
Sopimusta laajennettiin Berliinissä 5. marraskuuta 1922 koskemaan myös Armenian sosialistita neuvostotasavaltaa, Azerbaidžanin sosialistista neuvostotasavaltaa, Gruusian sosialistista neuvostotasavaltaa, Ukrainan sosialistista neuvostotasavaltaa, Valko-Venäjän sosialistita neuvostotasavaltaa ja Kaukasian sosialistista neuvostotasavaltaa. Lisäpöytäkirjan allekirjoitti Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan puolesta sen Berliinin suurlähettiläs Nikolaus Krestinski, muiden neuvostotasavaltojen puolesta Ukrainan toimeenpanevan keskuskomitean jäsen Waldemar Aussem ja Saksan puolesta alivaltiosihteeri von Maltzan. Tämä oli tarpeen siksi, että Neuvostoliitto perustettiin vasta runsata kuukautta myöhemmin 30. joulukuuta 1922.
Seuraukset
Sopimuksella maailmansodan hävinnyt Saksa sekä sisällissodan ja intervention kärsinyt Neuvosto-Venäjä murtautuvat diplomaattisesta eristäytyneisyydestään. Samalla luotiin perusta sille, että Saksa saattoi Versailles’n rauhansopimuksen vastaisesti kehittää siltä kiellettyjä asejärjestelmiä Neuvostoliiton alueella. Vaikka sopimus ei sisältänyt täsmennyksiä yhteistyön laadusta, se johti konkreettiseen sotilaalliseen yhteistyöhön, joka hyödytti molempia osapuolia. Saksan teknisten asiantuntijoiden johdolla sekä venäläisellä työvoimalla ja raaka-aineilla puna-armeija valmisti ensimmäiset panssarivaununsa ja taistelulentokoneensa. Lentokoneita valmistui yhteistuotantona vuosittain noin 300, joista puna-armeija sai 60.
Rapallon sopimuksen pohjalta Krestinski ja Stresemann allekirjoittivat 24. huhtikuuta 1926 vielä Berliinin sopimuksenkin, mikä sisälsi Neuvostoliiton ja Saksan välisen hyökkäämättömyyssopimuksen.
Katso myös
Lähteet
- Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho. S. 189-190. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5
- Torbacke, Jarl: Ensimmäinen ja toinen maailmansota, s. 131. (2. painos) Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-13623-2
Aiheesta muualla
- Sopimuksen teksti kansainliiton englanninkielisinä käännöksinä (Arkistoitu – Internet Archive)