Rauta(III)fosfaatti

Tässä tilaisuudessa haluamme käsitellä aihetta, joka on erittäin tärkeä ja kiinnostava yhteiskunnan eri sektoreita. Rauta(III)fosfaatti on aihe, joka on kiinnittänyt monien huomion joko populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai nykypäivän vaikutuksensa vuoksi. Tämän artikkelin aikana tutkimme perusteellisesti Rauta(III)fosfaatti:n tärkeyttä ja merkitystä tarjoamalla syvällisen analyysin sen vaikutuksista ja vaikutuksista eri alueilla. Opimme lisää Rauta(III)fosfaatti:stä ja sen vaikutuksista eri yhteyksissä, jolloin lukijamme saavat paremman käsityksen tästä aiheesta.

Rauta(III)fosfaatti
Tunnisteet
CAS-numero 10045-86-0
PubChem CID 24861 ja 170899490
Ominaisuudet
Molekyylikaava FePO4
Moolimassa 150,82
Ulkomuoto Keltainen kiteinen aine
Tiheys 2,87 g/cm3 (dihydraatti)[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Rauta(III)fosfaatti (FePO4) eli ferrifosfaatti on rauta- ja fosfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä ja etanamyrkkynä maataloudessa.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa rauta(III)fosfaatti on keltaista tai kellertävää kiteistä ainetta. Yhdisteestä tunnetaan useita kidemuotoja esimerkiksi alkeiskopiltaan monokliiniset ja ortorombiset muodot. Kidevedettömän rauta(III)fosfaatin lisäksi tunnetaan myös kidevedellisiä muotoja kuten di- ja tetra-hydraatit (FePO4·2H2O ja FePO4·4H2O). Aine ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen, mutta liukenee happoihin.[2][3][4][5][6]

Rauta(III)fosfaattia valmistetaan saostamalla rauta(III)kloridin vesiliuoksesta natriumvetyfosfaatin avulla.[2][4]

Rauta(III)fosfaattia käytetään katalyyttinä hapetuksissa. Sitä käytetään myös litiumioniakuissa.[5] Maataloudessa yhdistettä käytetään etanamyrkkynä, koska se on myrkyllistä nilviäisille[7].

Lähteet

  1. ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–69. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.6.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 555. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  3. ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 353. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  4. ↑ a b D.E.C. Corbridge: Phosphorus, s. 210. CRC Press, 2013. ISBN 978-1-4398-4089-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.6.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b Yanning Song, Peter Y. Zavalij, Masatsugu Suzuki & M. Stanley Whittingham: New Iron(III) Phosphate Phases:  Crystal Structure and Electrochemical and Magnetic Properties. Inorganic Chemistry, 2002, 41. vsk, nro 22, s. 5778–5786. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.6.2022. (englanniksi)
  6. ↑ J. Haines, O. Cambon & S. Hull: A neutron diffraction study of quartz-type FePO4: high-temperature behavior and α–β phase transition. Zeitschrift für Kristallographie - Crystalline Materials, 2003, 218. vsk, nro 3, s. 193. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.6.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Vincenzo Vacante, Serge Kreiter: Handbook of Pest Management in Organic Farming, s. 53. CABI, 2017. ISBN 9781780644998 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.6.2022. (englanniksi)