Rautaiset sankarit:n teema on äärimmäisen tärkeä nykyään, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväiseen elämäämme. Rautaiset sankarit:stä syntyy lukuisia keskusteluja, kiistoja ja edistysaskeleita, minkä vuoksi sen tutkimisen ja ymmärtämisen syventäminen on välttämätöntä. Rautaiset sankarit on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden, ammattilaisten ja yleensä yhteiskunnan huomion käynnistäen loputtomasti tutkimusta, julkaisuja ja niihin liittyviä tapahtumia. Tässä artikkelissa perehdymme Rautaiset sankarit:n eri puoliin ja tutkimme sen vaikutuksia, näkökulmia ja tämän päivän haasteita.
Rautaiset sankarit | |
---|---|
Castle Keep | |
![]() |
|
Ohjaaja | Sydney Pollack |
Käsikirjoittaja | |
Perustuu | William Eastlaken romaaniin |
Tuottaja | |
Säveltäjä | Michel Legrand |
Kuvaaja | Henri Decaë |
Leikkaaja | Malcolm Cooke |
Lavastaja | Charles Merangel |
Koreografi | Dick Sanders |
Erikoistehosteet | Lee Zavitz |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Yhdysvallat Jugoslavia |
Tuotantoyhtiö | |
Levittäjä | Columbia Pictures |
Ensi-ilta | 1969 |
Kesto | 108 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Rautaiset sankarit (engl. Castle Keep) on vuonna 1969 valmistunut yhdysvaltalainen sotaelokuva.
Elokuva perustuu William Eastlaken vuonna 1965 julkaistuun samannimiseen romaaniin, ja se eroaa muista sotaelokuvista siinä, että se samanaikaisesti puolustaa sotaa ja on sitä vastaan.[1] Elokuvan käsikirjoittivat Daniel Taradash ja Davis Rayfiel, ja sen ohjasi Sydney Pollack. Elokuvan pääosia näyttelivät Astrid Heeren, Bruce Dern, Burt Lancaster, Jean-Pierre Aumont, Michael Conrad ja Peter Falk. Elokuvan ensi-ilta oli 23. kesäkuuta 1969.[2][3]
Sotaelokuvassa seurataan majuri Abraham Falconeria (Burt Lancaster), väsynyttä, yksisilmäistä armeijan upseeria, joka johdattaa kahdeksan miestä Belgiaan, jossa he toivovat pääsevänsä kaipaamaansa lepoon 900-luvun linnassa. Linnan isäntä Henri Tixier (Jean-Pierre Aumont) toivottaa heidät tervetulleeksi yllättävän innostuneesti. Tixier on naimisissa nuoren sisarentyttärensä Theresen (Astrid Heeren) kanssa, ja pariskunta haluaisi lapsen, mutta Tixierin impotenssin vuoksi he eivät ole saaneet lasta. Henri rohkaisee Falconeria kokeilemaan, voisiko hänellä olla parempi onni Theresen kanssa. Linnan surrealistisen hauskanpidon ja pelien keskellä sotilaat nauttivat ansaitusta lomastaan, kunnes saksalaisten joukkojen hyökkäys asettaa heidät takaisin tulilinjalle.[4]