Reaktiokoordinaatti

Tässä artikkelissa tutkimme Reaktiokoordinaatti-aihetta eri näkökulmista, jotta voimme tarjota täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. Analysoimme sen alkuperää, tämänhetkisiä siihen liittyviä trendejä, tähän liittyviä erilaisia ​​lähestymistapoja ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastellaan Reaktiokoordinaatti:n käytännön ja teoreettisia vaikutuksia sekä sen merkitystä eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Syvällisen analyysin avulla toivomme voivamme tarjota lukijoillemme syvemmän ja vivahteikkaamman käsityksen Reaktiokoordinaatti:stä ja rohkaista rakentavaa vuoropuhelua tästä aiheesta.

Eri reaktioiden energiaprofiileja, joiden reaktiokoordinaateissa on 0, 1 tai 2. välituotetta

Reaktiokoordinaatti on geometrinen parametri esimerkiksi kemiallisen sidoksen sidospituus, sidoskulma tai joskus ei-geometrinen parametri sidoskertaluku, joka muuttuu kemiallisen reaktion edetessä. Reaktiokoordinaatin voidaan kuvata esittävän alkeisreaktion etenemistä, esimerkiksi kemiallisten reaktioiden energiadiagrammeissa reaktiokoordinaatti on x-akselina ja reagenssien potentiaalienergia on y-akselina.[1][2]

Siirtymätilateorian mukaisesti reaktiokoordinaatti, joka johtaa tasaisesti jokaisessa reaktiovaiheissa lähtöaineista tuotteisiin reaktioissa olevien siirtymätilojen ja välituotteiden kautta tuotteisiin pienimmän energian omaavan reaktioreitin kautta. Siirtymätila on reaktiokoordinaatin maksimikohta ja välituotteet ovat reaktiokoordinaatin paikallisia minimejä. Reaktioiden energiadiagrammien reaktiokoordinaatin määrittäminen perustuu usein suurelta osin kemialliseen intuitioon ja tietoon vastaavankaltaisista reaktioista. Reaktiokoordinaattien määrittämiseen laskennallisen kemian avulla on myös kehitetty menetelmiä.[1][2][3]

Lähteet

  1. ↑ a b Reaction coordinate IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Leila Kotama ja Antti Kivinen: Suomalaisten Kemistien Seuran sanastotoimikunnan julkaisuja nro 5: Fysikaalisen orgaanisen kemian sanasto, s. 117–118. Suomen Kemian Seura, 1983. ISBN 951-9223-20-7. (englanniksi)
  3. ↑ Eric V. Anslyn, Dennis A. Dougherty: Modern physical organic chemistry, s. 359–363. University Science Books, 2006. ISBN 978-1-891389-31-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.5.2014). (englanniksi)