Tässä artikkelissa tutkimme historiaan merkittävän vaikutuksen jättäneen hahmon Real Life (elokuva) kiehtovaa elämää. Real Life (elokuva) on osoittautunut inspiroivaksi hahmoksi, joka on tutkimisen arvoinen. Omistautumisensa, intohimonsa ja päättäväisyytensä ansiosta Real Life (elokuva) on jättänyt lähtemättömän jäljen maailmaan, uhmaten odotuksia ja voittamalla vastoinkäymiset. Näillä sivuilla tarkastelemme lähemmin Real Life (elokuva):n elämän keskeisiä hetkiä ja hänen pysyvää perintöään. Liity tälle matkalle saadaksesi lisätietoja Real Life (elokuva):n historiasta ja vaikutuksista.
Real Life | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Albert Brooks |
Käsikirjoittaja | Albert Brooks |
Tuottaja | Penelope Spheeris |
Säveltäjä | Mort Lindsey |
Kuvaaja | Eric Saarinen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Real Life on Albert Brooksin käsikirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1979. Brooks on myös pääesiintyjä esikoisohjauksessaan, joka satirisoi vuonna 1973 esitettyä ”totuustelevisiosarjaa” Amerikkalainen perhe, jossa seurattiin aidon kalifornialaisperheen elämää kiusallisiin yksityiskohtiin asti.
Elokuva perustuu Brooksin Saturday Night Live -viihedohjelmaan tekemiin sketseihin. Yhdysvalloille tyypillinen rahanahneus ohjaa kaikkia elokuvan tapahtumia ja on yksi sen keskeisistä ivan aiheista.[1]
Elokuvan tuottajana toimi sittemmin musiikkidokumenttien ja komedioiden ohjaajana tunnetuksi tullut Penelope Spheeris. Kuvaajana oli amerikansuomalainen Eric Saarinen.
Elokuvassa ollaan seuraavinaan Yeagerin perhettä Arizonan osavaltion Phoenixissä. Elokuvassa ei niinkään kuvata perheen elämää kuin tehdään eräänlaista Brooksin omalla nimellään juontamaa mukadokumenttia sarjan teosta. Perhettä ei kuvata tavanomaisin filmi- tai videokameroin, vaan kuvaajien valkoisiin kypäräasuihin piilotetuin pienoiskameroihin, jotka tallentavat tapahtumia pienille muistikorteille (mikä nykyisin on arkipäivää mutta oli tuolloin komediallista scifiä).
Ohjaaja Brooks ei anna perheen toimia normaalisti, vaan ohjaa heitä alusta lähtien käyttäytymään haluamallaan tavalla. Kuvattava Yeagerin perhe ei myöskään sopeudu kuvaamiseen odotetulla tavalla, vaan aidon elämisen sijaan enimmäkseen keskustelevat paikalla olevista kuvaajista ja roolistaan tekeillä olevassa totuuselokuvassa. Perheen lapset alkavat keksiä elokuva-aiheisia leikkejä. Kuvauksesta hermostunut eläinlääkäri-isä tekee hoitovirheen ja tappaa hevosen, ja sekin näytetään miljoonayleisölle. Perheen äiti ja ohjaaja ihastuvat toisiinsa.
Hankkeeseen palkatut psykologit alkavat kritisoida Brooksin metodeja ja syyttävät tätä manipuloinnista. He irtisanoutuvat hankkeesta ja julkaisevat paljastuskirjan, minkä jälkeen Yeagerin perhettä jahtaavat Brooksin kypäräkameramiesten lisäksi eri televisioyhtiöiden uutiskuvausryhmät. Perhe purkaa sopimuksensa sarjan teosta ja tuotanto keskeytyy. Brooks menettää järkensä, alkaa miettiä parasta näkemäänsä tapaa lopettaa elokuva ja polttaa Yeagerien talon elokuvan Tuulen viemää innoittamana.[1]
Albert Brooks | … | Albert Brooks |
Charles Grodin | … | Warren Yeager |
Frances Lee McCain | … | Jeannette Yeager |
J. A. Preston | … | tohtori Ted Cleary |
Matthew Tobin | … | tohtori Howard Hill |
Jennings Lang | … | Martin Brand |
David Spielberg | … | tohtori Jeremy Nolan |
Norman Bartold | … | tohtori Isaac Steven Hayward |
Julie Payne | … | tohtori Anne Kramer |
Johnny Haymer | … | tohtori Maxwell Rennert |
Leo McElroy | … | Jim Sanders |
Lisa Urette | … | Lisa Yeager |
Robert Stirrat | … | Eric Yeager |
Real Life sai valtaosin melko suopeita arvosteluja aikalaiskriitikoilta, joskin elokuvaa pidettiin myös venytettynä vitsinä. Yksi kriittisimmistä oli Roger Ebert, joka antoi elokuvalle yhden tähden neljästä todeten, että parhaat naurut saadaan ensimmäisten kymmenen minuutin aikana, minkä jälkeen alkaa toisteinen alamäki. Hän kirjoitti elokuvan epäonnistuvan aivan perusasioissa: hyväkään idea ei yksin riitä elokuvaksi, henkilöhahmojen pitäisi tarinan mittaan kehittyä, koomiset tilanteet pitäisi pohjustaa ennen kuin ne toimivat ja tarinalla pitäisi olla loppuratkaisu eikä vain äkkipysähdys.[2]
Elokuva otettiin mukaan kirjaan 1001 Movies You Must See Before You Die. Siinä elokuvan sanotaan muodostuneen myöhempinä vuosikymmeninä eräänlaiseksi kulttielokuvaksi, jossa epämiellyttävänä hahmona esiintyvän Brooksin komediatyyli on tarkoituksellisen vaivaannuttavaa ja vieraannuttavaa, eräänlaista vastakohtaa ajan komediasuuruudelle Woody Allenille.[1]
Elokuvaa ei ole esitetty Suomessa.