Tässä artikkelissa tutkimme Relizanen maakunta:n vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaamme. Alkuperäistään tämän päivän kehitykseen Relizanen maakunta on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Olipa kyseessä näkyvä historian henkilö, tämän päivän keskustelunaihe tai tapahtuma, joka merkitsi ennen ja jälkeen, Relizanen maakunta on jättänyt lähtemättömän jäljen maailmaan, jossa elämme. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tarkastelemme, kuinka Relizanen maakunta on vaikuttanut eri alueisiin, sen merkityksellisyyttä nykyisessä tilanteessa ja mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Liity mukaan tälle kiehtovalle matkalle saadaksesi lisää tietoa Relizanen maakunta:stä ja sen vaikutuksista yhteiskuntaamme!
Relizanen maakunta | |
---|---|
![]() Maakunnan sijainti Algerian kartalla. |
|
Valtio | Algeria |
Hallinto | |
– hallinnollinen keskus | Relizane |
Pinta-ala | 4 872,32 km² |
Väkiluku (2021) | 998 500 |
Relizanen maakunta eli wilaya on hallintoalue Algerian luoteisosassa. Sen keskus on Relizanen kaupunki. Maakunnan pinta-ala on 4 872,32 neliökilometriä. Asukkaita on 998 500 henkeä (vuonna 2021, arvio).[1]
Vuonna 1984 perustettu maakunta rajoittuu koillisessa Chlefin, idässä Tissemsiltin, etelässä Tiaretin, lounaassa Mascaran ja luoteessa Mostaganemin maakuntiin. Maisemaa leimaavat vuoret ja tasangot. Vesistöjä ovat Cleffin, Minan ja Rhioun vadit, Benzianen suolajärvi eli sebkha ja kolme patoallasta. Vuotuinen sademäärä on 400–800 millimetriä.[1]
Maakunta jakautuu hallinnollisesti 13 piirikuntaan eli daïraan, joihin kuuluu 38 kuntaa. Piirikuntien keskukset ovat Aïn Tarek, Ammi Moussa, Djidioua, El H’Madna, El Matmar, Mazouna, Mendes, Oued Rhiou, Ramka, Relizane, Sidi M’Hamed Ben Ali, Yellel ja Zemmoura.[1]
Relizanen kautta kulkee valtatie A1 ja rautatie. Maakunnassa viljellään viljaa, vihanneksia ja hedelmiä sekä harjoitetaan kalankasvatusta. Lisäksi on muun muassa metalli-, tekstiili- ja elintarviketeollisuutta. Relizanessa toimii Ahmed Zabanan yliopisto. Nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa roomalais- ja osmaniajan rauniot.[1]