Nykyään Remote direct memory access on kiinnostava ja keskustelunaihe eri alueilla. Sen merkitys on ylittänyt rajat ja synnyttänyt kaikenlaisia mielipiteitä ja kantoja. Sekä akateemisella alalla että julkisella alueella Remote direct memory access on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Tämä ilmiö on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset sekä etsiä ratkaisuja ja vaihtoehtoja sen ratkaisemiseksi tehokkaasti. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Remote direct memory access:een, analysoidaksemme sen vaikutusta ja tarjotaksemme kattavamman kuvan tästä aiheesta.
Remote direct memory access (Remote DMA, RDMA) on teknologia verkotettujen tietokoneiden väliseen tiedonsiirtoon RAM-muistissa sijaisevalle tiedolle ilman kummankaan tietokoneen suorittimen, välimuistin tai käyttöjärjestelmän osallistumista tiedon siirtoon.[1]
Teknologiaa käytetään suurteholaskennassa tietokoneklustereissa ja supertietokoneissa, mutta teknologiasta on tullut yleisemmin saatavaa kustannuksien laskun ja ethernetin päällä toimivan RDMA over Converged Ethernet (RoCE) -standardin myötä.[2] Mekanismi tukee nolla-kopio menetelmää verkkosovittimen tuella tiedon siirtoon ilman tietokoneen oman suorittimen tukea kuten perinteinen Oikosiirto (DMA).
Esimerkkitoteutuksia RDMA:lle ovat InfiniBand, iWARP, Omni-Path ja Virtual Interface Architecture.
Muun muassa FreeBSD, Oracle Solaris, Red Hat Enterprise Linux, SUSE Linux Enterprise Server ja VMware ESXi tukevat RDMA-ratkaisuja.[1][3]