Republikflucht

Nykymaailmassa Republikflucht on aihe, joka kiinnostaa monia ihmisiä. Johtuipa yhteiskunnallisesta merkityksestään tai ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyvistä vaikutuksistaan, Republikflucht tuottaa edelleen keskustelua ja keskustelua eri aloilla. Alkuperäistään sen mahdollisiin seurauksiin Republikflucht on ylläpitänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostusta. Tässä artikkelissa tutkimme Republikflucht:n eri puolia ja analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja kehitystä ajan myötä.

Deutsche Reichsbahnin virkailija suorittaa tarkastusta Berlin Wollankstraße -rautatieaseman alla, 1962.

Republikflucht (”pako tasavallasta”) oli nimitys ilmiölle, jossa Itä-Saksan (DDR) kansalaiset loikkasivat länteen elääkseen Länsi-Saksassa tai missä tahansa muussa Varsovan liiton ulkopuolisessa länsimaassa. Termiä käytettiin erityisesti Itä-Saksasta Berliinin kautta vuosina 1948−1961 paenneista ihmismassoista sekä myös Berliinin muurin yli tai ohi yrittäneistä.

DDR:n rikoslain 213. pykälä säädettiin 12. tammikuuta 1968. Pykälässä kriminalisoitiin tasavallasta pakeneminen. Pykälää, oikealta nimeltään Ungesetzlicher Grenzübertritt (suom. laiton rajanylitys), kutsuttiin sekä Itä- että Länsi-Saksassa kansankielellä Republikflucht-pykäläksi. Lain mukaan Republikfluchtiin syyllistyvä voitiin tuomita jopa kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Pykälää muutettiin sittemmin vuonna 1979, ja se kumottiin lailla vuonna 1990.[1]

Populaarikulttuurissa

Ilkka Remeksen vaihtoehtotodellisuuteen sijoittuvassa romaanissa Pääkallokehrääjä Suomen Demokraattisessa Tasavallassa säädettiin helmikuussa 1958 ”Laki tasavallastapaosta”, jonka mukaan rankaistiin Tornionjoen yli Ruotsiin paenneita lähtijöitä ja heidän perheitään.[2]

Lähteet

  1. ↑ Strafgesetzbuch der Deutschen Demokratischen Republik verfassungen.de. Arkistoitu 26.5.2013. Viitattu 25.3.2012. (saksaksi)
  2. ↑ Remes, Ilkka: Pääkallokehrääjä, s. 85. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-23076-6

Aiheesta muualla