Nykymaailmassa Retkeilykasvio on aihe, joka herättää kasvavaa kiinnostusta laajassa väestöryhmässä. Syntymisestään lähtien Retkeilykasvio on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja keskustelua sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Ajan myötä tämä aihe on noussut yhä tärkeämmäksi, ja se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin ja eri tietoalueiden kehittymiseen. Tästä syystä on olennaista analysoida perusteellisesti Retkeilykasvio:een liittyviä eri näkökohtia, jotta voidaan ymmärtää sen laajuus ja sen vaikutukset yksilöihin, yhteisöihin ja maailmaan yleensä. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Retkeilykasvio:een, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys sen merkityksestä nykyään.
Retkeilykasvio on kasvien tunnistamiseen tarkoitettu maastokäyttöön soveltuva käsikirja. Siinä esitellään yleensä tietyn alueen kasvilajisto (tai osalajisto), lajien tuntomerkit, taksonomia ja levinneisyys. Usein mukana on määrityskaavoja, joiden avulla kasvi voidaan nimetä eri heimoja, sukuja ja lajeja erottavien tuntomerkkien avulla.
Itsenäisen Suomen peruskasvioita ovat olleet Ilmari Hiitosen Suomen kasvio ("Iso-Hiitonen") ja Koulu- ja retkeilykasvio ("Pikku-Hiitonen").
Uusi Retkeilykasvio-niminen teos ilmestyi vuonna 1984 Suomen Luonnonsuojelun Tuki ry:n kustantamana. Teoksen neljäs, täysin uudistettu painos julkaistiin vuonna 1998.[1] Neljännen painoksen toimittivat Leena Hämet-Ahti, Juha Suominen, Tauno Ulvinen ja Pertti Uotila. Erillinen päivitysosa julkaistiin Kasvimuseon Lutukka-sarjassa vuonna 2005. Retkeilykasvion viidettä painosta on valmisteltu vuodesta 2012 alkaen.[2]