Rika Zaraï:n merkitys on kiistaton nyky-yhteiskunnassa. Vuosikymmenten ajan Rika Zaraï on ollut toistuva aihe keskusteluissa, tutkimuksessa ja keskusteluissa eri aloilla. Sen vaikutus vaihtelee henkilökohtaisista, sosiaalisista, poliittisista, taloudellisista ja kulttuurisista näkökohdista, ja se vaikuttaa ihmisten tapaan lähestyä jokapäiväistä elämäänsä. Rika Zaraï on ollut tutkijoiden, tiedemiesten, mielipidejohtajien ja ammattilaisten huomion kohteena, koska he ovat pyrkineet ymmärtämään sen laajuutta ja seurauksia. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Rika Zaraï:n merkitystä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.
Rika Zaraï | |
---|---|
![]() Rika Zaraï, 1958 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. helmikuuta 1938 Jerusalem |
Kuollut | 23. joulukuuta 2020 (82 vuotta) |
Ammatti | Laulaja |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Rika Zaraï |
Tyylilajit | pop, kansanmusiikki |
Levy-yhtiöt | Philips Records ja Bel Air |
|
Rika Zaraï (19. helmikuuta 1938 Jerusalem – 23. joulukuuta 2020[1]) oli israelilais-ranskalainen laulaja-lauluntekijä. Hän lauloi hepreaksi, italiaksi, ranskaksi, espanjaksi ja saksaksi.
Zaraïn ura käynnistyi, kun hän teki levtyssopimuksen ranskalaisen tuottaja Eddie Barclayn kanssa. Tämän Bel Air -levy-yhtiölle Zaraï levytti muun muassa israelilaisen kansanlaulun ”Hava nagilan.” Hän alkoi pian levyttämään myös Philips Recordsille, jolle hän teki hittikappaleet ”Casatchok” ja ”Alors je chante”. Zaraï joutui vuonna 1969 pahaan auto-onnettomuuteen, eikä hänen uskottu enää koskaan kävelevän. Hän palasi kuitenkin pian levyttämään ja teki seuraavana vuonna muun muassa kappaleet ”Tante Agathe”, ”Ma Poupée de France” ja ”Sans chemise, sans pantalon”.[2]
Zaraï julkaisi urallaan viisi kultalevyä, mutta hän jätti musiikkialan vuonna 1983 ja keskittyi luontaistuotteisiin. Hän kirjoitti niistä joitakin kirjoja ja sai yrttejänsä myös tavarataloihin myytäväksi. Zaraïta syytettiin vuonna 1989 farmasian laittomasta harjoittamisesta. Vaikka syyte hylättiin, tapaus vaikutti merkittävistä Zaraïn julkisuuskuvaan.[2]
Zaraï julkaisi vuonna 2000 covereita sisältäneen albumin ja vuonna 2006 elämäkerran. Hän juhlisti 50-vuotista uraansa laulajana julkaisemalla albumin Quand les hommes. Anthologie 1960–1982 puolestaan julkaistiin vuonna 2013.[2]