Nykyään Robbery – hullu keikka on aihe, joka on huomion ja keskustelun keskipisteenä eri alueilla. Sen vaikutukset ja vaikutukset ovat erittäin tärkeitä, minkä vuoksi on välttämätöntä analysoida sitä eri näkökulmista. Tässä artikkelissa tutkimme Robbery – hullu keikka:een liittyviä eri näkökohtia, tarkastelemme sen vaikutuksia yhteiskuntaan, sen kehitystä ajan mittaan ja mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja, joita voidaan harkita. Tämä aihe on yleistä kiinnostavaa, eikä sen merkitystä voi sivuuttaa, joten on tärkeää ymmärtää se kattavasti tietoon perustuvien päätösten tekemiseksi ja rakentavan vuoropuhelun edistämiseksi.
Robbery – hullu keikka | |
---|---|
Scorched | |
![]() |
|
Ohjaaja | Gavin Grazer |
Käsikirjoittaja | Joe Wein |
Tuottaja | |
Säveltäjä | John Frizzell |
Kuvaaja | Bruce Douglas Johnson |
Leikkaaja | Kathryn Himoff |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Neverland Films |
Levittäjä | Netflix |
Ensi-ilta | 2003 |
Kesto | 89 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Robbery – hullu keikka (Scorched) on Gavin Grazerin ohjaama yhdysvaltalainen rikoskomedia vuodelta 2003. Sen on käsikirjoittanut Joe Wein, ja pääosia näyttelevät Alicia Silverstone, Woody Harrelson, Rachael Leigh Cook, Paulo Constanzo ja John Cleese.
Aavikon pikkukylän pankkikonttorissa työskentelevä Sheila (Silverstone) aikoo ryöstää työpaikkansa kostoksi siitä, että hänen poikaystävänsä, konttorin johtaja, on jättänyt hänet. Hän arvelee, että mies saisi potkut ryöstön takia. Samaan aikaan toinen saman pankin virkailija George (Harrelson) on aikoo tyhjentää paikallisen rikkaan miehen (Cleese) tallelokeron kostoksi siitä, että mies on ehkä ampunut Georgen lemmikkihanhen emon. Kolmas saman pankin virkailija Stu (Costanzo) aikoo kavaltaa pankilta 250 000 dollaria viikonlopun viettoon Las Vegasissa. Tapahtumat esitetään takaumina.[1]
Independent-elokuvana tuotetun Robberyn kuvaukset päättyivät jo kesällä 2001, mutta se tuotiin ensi-iltaan Yhdysvalloissa vasta heinäkuussa 2003 ja Euroopassa loppuvuodesta 2005. Elokuva sai hyvin kriittisiä arvosteluja ja oli raskaasti tappiollinen: seitsemän miljoonan dollarin tuotantobudjetista saatiin lipputuloina takaisin vain noin tuhannesosa eli 8 000 dollaria.[2] [3]