Nykymaailmassa Robert Burns on ensisijainen paikka yhteiskunnassa. Sen vaikutus ulottuu useille alueille ja sen merkitys näkyy sen vaikutuksissa ihmisten jokapäiväiseen elämään. Alkuperäistään kehitykseensä Robert Burns on ollut historiassa ennen ja jälkeen, mikä on synnyttänyt keskusteluja, pohdintoja ja merkittäviä muutoksia. Tässä artikkelissa tutkimme Robert Burns:n monia puolia ja analysoimme sen merkitystä ja vaikutusta eri yhteyksissä. Robert Burns esitellään monitieteisenä aiheena, joka ansaitsee syvällisen tarkastelun, aina populaarikulttuurin roolistaan ja vaikutuksestaan globaaliin talouteen. Seuraavilla sivuilla perehdymme Robert Burns:n yksityiskohtaiseen analyysiin ja paljastamme sen seuraukset ja merkityksen nykymaailmassa.
Robert Burns | |
---|---|
![]() Alexander Nasmyth, Robert Burns, 1787. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. tammikuuta 1759 Alloway, Ayrshire, Skotlanti, Ison-Britannian kuningaskunta |
Kuollut | 21. heinäkuuta 1796 (37 vuotta) Dumfries, Dumfriesshire, Skotlanti, Ison-Britannian kuningaskunta |
Ammatti | runoilija |
Kirjailija | |
Tyylilajit | romantiikka |
Pääteokset | Auld Lang Syne |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Robert Burns (25. tammikuuta 1759 Alloway, Ayrshire – 21. heinäkuuta 1796 Dumfries, Dumfriesshire) oli skotlantilainen runoilija ja laulunkirjoittaja. Hän on Skotlannin kansallisrunoilija.[1] Burns tunnetaan parhaiten skotinkielisestä tuotannostaan, vaikka hän kirjoitti myös englanniksi laajemman yleisön tavoittelemiseksi. Robert Burns kuoli jo 37-vuotiaana sairauteen. Lyhyen elämänsä aikana hän ehti tuottaa suuren määrän runoja ja lauluja.[2] Burnsia pidetään romantiikan edelläkävijänä.
Burnsin vaikutus skotlantilaiseen kirjallisuuteen on ollut merkittävä. Hänestä tuli myös kulttuuri-ikoni Skotlannissa ja eri puolille maailmaa muuttaneiden skotlantilaisten siirtolaisten keskuudessa. Hänen runoaan ”Auld Lang Syne” lauletaan usein vuodenvaihteessa.lähde?
Burnsin isä oli vuokratilallinen. Robert Burns työskenteli vaatekauppiaana, maanvuokraajana ja tullimiehenä, muttei menestynyt millään näistä aloista. Saatuaan menestystä runoilijana Burns vietti vuodet 1786−1788 Edinburghissa, jossa hän oli kirjallisen yleisön suosikki, mutta hän palasi sieltä maaseudulle ja avioitui aikaisemman rakastettunsa Jean Armow’n kanssa.[3]
Burns täydensi kouluopetustaan laajalla lukemisella. Hän tutustui nuorena William Shakespeareen ja Alexander Popeen sekä myös John Lockeen ja Pierre Bayleen. Skotlantilainen kansanrunous ja kansantarinat vaikuttivat hänen runouteensa. Burnsin tyylille on ominaista välittömyys ja syvä tunne. Hän laati rakkausrunoja useille ihastuksensa kohteille, joista kuuluisin on Mary Campbell, Highland Mary. Paitsi rakkausrunoilija Burns on luonnonrunoilija. Ranskan vallankumouksen aatteisiin innostuneena Burns kirjoitti myös poliittisia runoja, samoin kansanomaisia pilkkarunoja, varsinkin tekopyhiä hengenmiehiä vastaan. Runonsa Burns kirjoitti skotiksi.[4][3]
Burns keräili kansanlauluja ympäri Skotlantia ja muokkasi ja paranteli niitä. Hänen runoaan ”Auld Lang Syne” lauletaan usein vuoden vaihteessa (skotiksi Hogmanay), ja ”Scots Wha Hae” oli kauan Skotlannin epävirallisen kansallislaulun asemassa. Hänen muita kuuluisia runojaan ovat ”A Red, Red Rose”, ”A Man’s a Man for A’ That”, ”To a Louse” ja ”To a Mouse”.lähde?
Burnsin syntymäpäivän kunniaksi järjestetään 25. tammikuuta monissa englantilaisissa ja skotlantilaisissa kodeissa, kouluissa ja yhdistyksissä Burnsin kunniaksi niin kutsuttu Burnsin päivällinen.[5] Sitä juhlitaan jopa runsaammin kuin virallista kansallispäivää tai Pohjois-Amerikan skottilaista tartaanipäivää (Tartan Day).lähde?