Tässä artikkelissa puhumme Roberto Luongo:stä, aiheesta, joka on ollut viime vuosina suuren kiinnostuksen ja keskustelun kohteena. Roberto Luongo on vanginnut sekä tutkijoiden, ammattilaisten että harrastajien huomion, eikä se ole yllättävää, kun otetaan huomioon sen vaikutus niinkin monimuotoisiin näkökohtiin kuin yhteiskunta, kulttuuri, teknologia ja talous. Seuraavilla riveillä tutkimme Roberto Luongo:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen, paljastamme sen monimutkaisuuden ja tarjoamme kattavan kuvan tästä kiehtovasta aiheesta. Olemme varmoja, että tämän artikkelin loppuun mennessä olet saanut syvällisemmän tiedon ja arvostuksen Roberto Luongo:stä.
Roberto Luongo | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. huhtikuuta 1979 Montreal, Quebec, Kanada |
Kansalaisuus |
![]() |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Bobby Lou, Louie, Lu |
Pelipaikka | maalivahti |
Hanska | vasen |
Pituus | 190 cm |
Paino | 98 kg |
Sarja | NHL |
Pelinumero | 1 |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1999–2019 |
Aik. seurat |
Vancouver Canucks (NHL) New York Islanders (NHL) Florida Panthers (NHL) |
NHL-varaus |
4. varaus, 1997 New York Islanders |
Hockey Hall of Fame | |
2022 |
|
|
Mitalit | |||
---|---|---|---|
![]() Roberto Luongo talviolympialaisissa 2014. | |||
Maa: ![]() | |||
Miesten jääkiekko | |||
![]() | |||
![]() |
Vancouver 2010 | jääkiekko | |
![]() |
Sotši 2014 | jääkiekko | |
MM-kilpailut | |||
![]() |
Suomi 2003 | jääkiekko | |
![]() |
Tšekki 2004 | jääkiekko | |
![]() |
Itävalta 2005 | jääkiekko | |
Maailmancup | |||
![]() |
Kanada 2004 | jääkiekko |
Roberto Luongo (s. 4. huhtikuuta 1979 Montreal, Quebec, Kanada) on uransa lopettanut kanadalainen jääkiekkomaalivahti. Hänen viimeiseksi seurakseen jäi Florida Panthers.[1] Hän toimi vuosina 2008–2010 Vancouver Canucksin epävirallisena kapteenina, koska maalivahti ei voi olla virallinen kapteeni.[2]
Luongolla on isänsä puolelta italialaiset juuret. Hän puhuu sujuvaa italiaa, englantia ja ranskaa.[3]
NHL-seura New York Islanders varasi Luongon vuoden 1997 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella neljäntenä pelaajana. Varauksen jälkeen kului kaksi kautta ennen kuin hän siirtyi Islandersin organisaatioon. Luongo pelasi ensimmäisellä NHL-kaudellaan 24 ottelua.
Kaudeksi 2000–2001 Luongo siirtyi Olli Jokisen kanssa Florida Panthersiin Islandersin varattua toisen lupaavan maalivahdin Rick DiPietron. Pelaajakaupassa Islandersiin siirtyivät hyökkääjät Mark Parrish ja Oleg Kvaša. Kauppaa, jonka teki Islandersin silloinen GM "Mad" Mike Milbury, pidetään yhtenä NHL:n historian surkeimmista. Luongo pelasi heti huippukauden Floridassa: 47 ottelua torjuntaprosentilla 92,0 %. Myös seuraavat kolme kautta hän toimi Floridan ykkösmaalivahtina. NHL:n työsulun aikana Luongo piti välivuoden ja palasi jälleen vuonna 2005 Floridan ykkösvahdiksi.
Kesäkuussa 2006 Luongo siirtyi yhdessä puolustaja Lukáš Krajíčekin ja kuudennen kierroksen varausvuoron kanssa Vancouver Canucksiin, josta Floridaan matkasivat hyökkääjä Todd Bertuzzi, maalivahti Alex Auld ja puolustaja Bryan Allen. Hieman myöhemmin Luongo teki neljän vuoden ja 27 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen Vancouverin kanssa.
Vancouverissa Luongo pelasi heti ensimmäisellä kaudellaan 76 ottelua torjuntaprosentilla 92,1 %. Pudotuspeleissä Luongon torjuntaprosentti oli yli 94 %, mutta Canucks ei silti menestynyt. Seuraavalla kaudella 2007–2008 Luongo pelasi jälleen yli 70 ottelua torjuntaprosentilla 91,7 %, mutta Canucks jäi ulos pudotuspeleistä. Kaudella 2008–2009 Luongon pelitaakkaa kevennettiin 54 otteluun, joissa hän torjui hyvin, ja Canucks palasi pudotuspeleihin. Kaudella 2009–2010 Luongo pelasi 68 ottelua torjuntaprosentilla 91,3 % mutta ei onnistunut pudotuspeleissä, joissa Canucks hävisi toisella kierroksella Stanley Cupin sittemmin voittaneelle Chicago Blackhawksille. Ottelusarjassa sekä Luongo että Chicagon Antti Niemi päästivät paljon maaleja, mutta lopulta Niemi selvisi vähemmillä virheillä.
Kaudella 2010–2011 Luongo pelasi jälleen loistavan runkosarjan torjuntaprosentilla 92,8 %. Tällä kertaa Luongo onnistui myös pudotuspeleissä ja Canucks selviytyi Stanley Cupin finaaleihin. Loppuottelusarja Boston Bruinsia vastaan ratkesi vasta seitsemännessä ottelussa, jossa Bostonin maalivahti Tim Thomas pelasi nollapelin ja Boston vei voiton maalein 4–0.
Kauden 2011–2012 Luongo aloitti heikosti ja nuori kakkosvahti Cory Schneider vei häneltä paikan Canucksin aloittavana maalivahtina. Pudotuspeleissä Luongo pelasi kaksi ottelua, jotka molemmat Canucks hävisi. Canucks putosi pois jo ensimmäisellä kierroksella.
Kun kausi 2012–2013 alkoi myöhässä ja tavallista lyhyempänä työsulun takia, joutui Luongo aiemmista kausista poiketen kilpailemaan ykksösmaalivahdin paikasta. Schneider pelasi avausottelun, mutta Luongo nousi kauden edetessä tärkeämpään asemaan. Pudotuspeleissä Canucks putosi jälleen ensimmäisellä kierroksella.
Kaudella 2013–2014 Luongo oli Canucksin ykkösmaalivahti Schneiderin siirryttyä New Jersey Devilsiin.
Maaliskuussa 2014 Luongo myytiin Florida Panthersiin.[4] Hän pelasi Panthersissa kuuden kauden ajan.
Kesäkuussa 2019 Luongo ilmoitti lopettavansa 19 kautta kestäneen NHL-uransa. Panthers ilmoitti jäädyttävänsä Luongon pelinumeron 1 maaliskuussa 2020.[5]
Kausi | Joukkue | Liiga | O | V | H | T | JAT | MIN | PM | NP | PMK | TP% |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1995–1996 | Val d'Or Foreurs | QMJHL | 23 | 6 | 11 | 4 | – | 1201 | 74 | 0 | 1,31 | ? |
1996–1997 | Val d'Or Foreurs | QMJHL | 60 | 32 | 21 | 2 | – | 3302 | 171 | 2 | 1,32 | 94,8 |
1997–1998 | Val d'Or Foreurs | QMJHL | 54 | 33 | 19 | 0 | – | 3043 | 157 | 7 | 2,67 | 94,8 |
1998–1999 | Val d'Or Foreurs | QMJHL | 21 | 6 | 10 | 2 | – | 1476 | 77 | 1 | 3,92 | 90,2 |
1998–1999 | Acadie-Bathurst Titan | QMJHL | 22 | 14 | 7 | 1 | – | 1342 | 74 | 0 | 1,32 | 91,4 |
1999–2000 | Lowell Lock Monsters | AHL | 26 | 10 | 12 | 4 | – | 1517 | 74 | 1 | 2,34 | 90,8 |
1999–2000 | New York Islanders | NHL | 24 | 7 | 14 | 1 | – | 1292 | 70 | 1 | 1,34 | 90,4 |
2000–2001 | Louisville Panthers | AHL | 3 | 1 | 2 | 0 | – | 178 | 10 | 0 | 2,56 | 91,7 |
2000–2001 | Florida Panthers | NHL | 47 | 12 | 24 | 7 | – | 2628 | 107 | 5 | 2,21 | 92,0 |
2001–2002 | Florida Panthers | NHL | 58 | 16 | 33 | 4 | – | 3030 | 140 | 4 | 2,67 | 91,5 |
2002–2003 | Florida Panthers | NHL | 65 | 20 | 34 | 7 | – | 3627 | 164 | 6 | 2,34 | 91,8 |
2003–2004 | Florida Panthers | NHL | 73 | 25 | 33 | 14 | – | 4252 | 172 | 7 | 2,21 | 93,1 |
2005–2006 | Florida Panthers | NHL | 75 | 35 | 30 | – | 9 | 4305 | 213 | 8 | 2,97 | 91,4 |
2006–2007 | Vancouver Canucks | NHL | 76 | 47 | 22 | – | 6 | 4490 | 171 | 5 | 2,29 | 92,1 |
2007–2008 | Vancouver Canucks | NHL | 73 | 35 | 29 | – | 9 | 4233 | 168 | 6 | 2,38 | 91,7 |
2008–2009 | Vancouver Canucks | NHL | 54 | 33 | 13 | – | 7 | 3181 | 124 | 9 | 2,34 | 92,0 |
2009–2010 | Vancouver Canucks | NHL | 68 | 40 | 22 | – | 4 | 3899 | 167 | 4 | 2,57 | 91,3 |
2010–2011 | Vancouver Canucks | NHL | 60 | 38 | 15 | – | 7 | 3590 | 126 | 4 | 2,11 | 92,8 |
2011–2012 | Vancouver Canucks | NHL | 55 | 31 | 14 | – | 8 | 3162 | 127 | 5 | 2,41 | 91,9 |
2012–2013 | Vancouver Canucks | NHL | 20 | 9 | 6 | – | 3 | 1197 | 51 | 2 | 2,56 | 90,7 |
2013–2014 | Vancouver Canucks | NHL | 42 | 19 | 16 | – | 6 | 2418 | 96 | 3 | 2,38 | 91,7 |
Florida Panthers | NHL | 14 | 6 | 7 | – | 1 | 804 | 33 | 1 | 2,46 | 92,4 | |
2014-2015 | Florida Panthers | NHL | 61 | 28 | 19 | – | 12 | 3528 | 138 | 2 | 2,35 | 92,1 |
2015-2016 | Florida Panthers | NHL | 62 | 35 | 19 | – | 6 | 3602 | 141 | 4 | 2,35 | 92,2 |
2016-2017 | Florida Panthers | NHL | 40 | 17 | 15 | – | 6 | 2327 | 104 | 1 | 2,68 | 91,5 |
2017-2018 | Florida Panthers | NHL | 35 | 18 | 11 | – | 2 | 1966 | 81 | 3 | 2,47 | 92,9 |
2018-2019 | Florida Panthers | NHL | 43 | 18 | 16 | – | 5 | 2347 | 122 | 1 | 3,12 | 89,9 |
NHL YHTEENSÄ | 1044 | 489 | 392 | 33 | 91 | 59 878 | 2515 | 77 | 2,52 | 91,9 |
Kausi | Joukkue | Liiga | O | V | H | MIN | PM | NP | PMK | LK | TP% |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1995–1996 | Val d'Or | QMJHL | 3 | 0 | 1 | 68 | 5 | 0 | 4,41 | – | – |
1996–1997 | Val d'Or | QMJHL | 13 | 8 | 5 | 777 | 44 | 0 | 3,39 | – | – |
1997–1998 | Val d'Or | QMJHL | 17 | 14 | 3 | 1019 | 37 | 2 | 2,17 | – | – |
1998–1999 | Acadie-Bathurst | QMJHL | 23 | 16 | 6 | 1400 | 64 | 0 | 2,74 | – | – |
1999–2000 | Lowell | AHL | 6 | 3 | 3 | 359 | 18 | 0 | 3,00 | 240 | 91,9 |
2006–2007 | Vancouver Canucks | NHL | 11 | 5 | 6 | 766 | 23 | 0 | 1,80 | 427 | 93,8 |
2008–2009 | Vancouver Canucks | NHL | 10 | 6 | 4 | 618 | 26 | 1 | 2,52 | 304 | 91,4 |
2009–2010 | Vancouver Canucks | NHL | 12 | 6 | 6 | 707 | 38 | 0 | 3,22 | 362 | 89,5 |
2010–2011 | Vancouver Canucks | NHL | 25 | 15 | 10 | 1427 | 61 | 4 | 2,56 | 711 | 91,4 |
2011–2012 | Vancouver Canucks | NHL | 2 | 0 | 2 | 117 | 7 | 0 | 3,59 | 64 | 89,1 |
2012–2013 | Vancouver Canucks | NHL | 3 | 0 | 2 | 140 | 6 | 0 | 2,57 | 71 | 91,5 |
2015–2016 | Florida Panthers | NHL | 6 | 2 | 4 | 439 | 15 | 0 | 2,05 | 227 | 93,4 |
NHL YHTEENSÄ | 70 | 34 | 35 | 4295 | 178 | 5 | 2,49 | 2166 | 91,8 |
Edeltäjä: Jean-Pierre Dumont |
Michael Bossy Trophyn voittaja 1997 |
Seuraaja: Vincent Lecavalier |
Edeltäjä: Vincent Lecavalier |
Mark Messier Leadership Awardin voittaja 3/2007 |
Seuraaja: Chris Chelios |
Edeltäjä: Martin Brodeur |
William M. Jennings Trophyn voittaja 2011 (yhdessä Cory Schneiderin kanssa) |
Seuraaja: Brian Elliott & Jaroslav Halák |