Rory Gallagher

Nykyisessä kontekstissa Rory Gallagher:stä on tullut toistuva keskustelunaihe eri alueilla. Sen merkitys ja vaikutukset ovat herättäneet laajaa kiinnostusta ja keskustelua asiantuntijoiden ja yleensä yhteiskunnan keskuudessa. Tämän artikkelin tarkoituksena on analysoida ja tutkia Rory Gallagher:een liittyviä eri näkökohtia ja tarjota kattava näkemys, jonka avulla lukijat ymmärtävät täysin sen tärkeyden ja laajuuden. Näillä linjoilla käsitellään erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotta voidaan tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys Rory Gallagher:stä. Tämä luku on epäilemättä kiinnostava ja hyödyllinen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään tätä jännittävää aihetta.

Rory Gallagher
Rory Gallagher esiintymässä Manchesterissa 1982.
Rory Gallagher esiintymässä Manchesterissa 1982.
Henkilötiedot
Syntynyt2. maaliskuuta 1948
Ballyshannon, Donegalin kreivikunta, Irlanti
Kuollut14. kesäkuuta 1995 (47 vuotta)
Lontoo, Britannia
Ammatti muusikko, lauluntekijä, musiikkituottaja
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1963–1995
Tyylilajit blues, blues rock, hard rock, rhythm and blues, rock and roll, jazz, folk, skiffle
Soittimet laulu, kitara, basso, mandoliini, saksofoni, sitar, huuliharppu, banjo, dobro
Yhtyeet Taste
Levy-yhtiöt Polydor Records
Chrysalis Records
Buddah Records
Castle Records
Aiheesta muualla
www.rorygallagher.com

Rory Gallagher (2. maaliskuuta 1948 Ballyshannon, Donegalin kreivikunta – 14. kesäkuuta 1995 Lontoo) oli irlantilainen blues- ja rockkitaristi, jonka ura käynnistyi 1960-luvulla yhtyeessä Taste. Gallagher oli kitaristi ja laulusolisti, John Wilson jazzsävyinen rumpali ja Richard McCracken monitahoinenselvennä basisti. Gallagherin soittotaito kehittyi Tasten aikana huomattavastilähde?. Yhtye teki kaksi studiolevyä, Taste ja On the Boards, ja kaksi livelevyä Live at Montreux ja Live at the Isle of Wight, joista jälkimmäinen ilmestyi kauan sen jälkeen, kun yhtye oli hajonnut samalla festivaalilla.

Gallagher siirtyi soolouralle ja palkkasi basistiksi Gerry McAvoyn ja vaihtuvia rumpaleita, joista mainittavin on Rod De'Ath. Hän teki toistakymmentä albumia, kuten Rory Gallagher ja Deuce 1971, Blueprint ja Tattoo 1973, Irish Tour 1974, 1975 Against the Grain, jonka kannessa oli hänen vanha ja kuluneen näköinen Fender Stratocasterinsa vuodelta 1961, ja Calling Card 1976.

Gallagher esiintyi kolme kertaa Suomessa: Ruisrockissa 1975, Helsingin Kulttuuritalolla 1976[1] ja Provinssirockissa 1984.

Vuonna 1972 Gallagher äänestettiin Melody Makerin vuoden muusikoksi, ja Eric Clapton tuli toiseksi. Hänen albuminsa Live in Europe on ollut myyntimenestys ympäri maailmaa.lähde?

Rory Gallagher kuoli 1995 maksansiirron komplikaatioihinlähde?. Fender on kunnioittanut Gallagheria omalla nimikko-Stratocaster-mallillalähde?.

Diskografia

Ääninäytteet
Näyte kappaleesta "Let Me In".

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Lähteet

  1. ↑ Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rory Gallagher.