Rosso (Mauritania)

Tässä artikkelissa perehdymme Rosso (Mauritania):n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme sen alkuperää, sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykyään. Rosso (Mauritania):stä lähtien se on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena, synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin fanienkin keskuudessa. Samoin analysoimme sen kehitystä ajan myötä korostaen sen merkittävimpiä hetkiä ja sen vaikutusta eri alueilla. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Rosso (Mauritania):stä, käsittelemällä sen eri puolia ja antamalla lukijalle syvemmän käsityksen tästä aiheesta.

Rosso
روصو
Senegaljoen ylittävä lautta.
Senegaljoen ylittävä lautta.

Rosso

Koordinaatit: 16°30′49″N, 15°48′11″W

Valtio Mauritania
Alue Trarza
Departementti Rosso
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunki
 – Hallinnon tyyppi kunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 890 km²
Väkiluku (2013) 33 600











Rosso ei ole kaupunkina kovin viehättävä. Kuvassa pääkatu sateen jälkeen.

Rosso (arab. روصو‎) on kaupunkikunta sekä Trarzan alueen ja Rosson departementin hallinnollinen keskus Mauritaniassa. Se sijaitsee Senegaljoen varrella 203 kilometriä Nouakchottista etelään. Kunnassa on 33 600 asukasta (vuonna 2013).[1]

Maantiede ja asutus

Rosson kunnan pinta-ala on noin 890 neliökilometriä. Maisemaa leimaa Senegalin laakso Chamama jokihaaroineen, kanavineen ja viljelysmaineen. Joen tulva-aluetta kutsutaan Waloksi ja sen yläpuolella olevia hiekkadyynejä Dieriksi. Kunnan koillispuolella sijaitsee sijaitsee Rkizjärvi.[2]

Seutu kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen. Vuotuinen sademäärä on 150–300 millimetriä.[2]

Vuonna 1986 perustettuun kuntaan kuuluu kaupunkialueen lisäksi lähes 70 maaseutuasutusta[2]. Asukkaat ovat maureja, wolofeja ja fulbeja[3].

Historia

Paikkakunta on saanut alkunsa ranskalaisten perustamasta kauppa-asemasta[2]. Se kuului 1930-luvulle saakka pohjoispuolella sijaitsevan Mederdran alaisuuteen. Valtaosa kaupungista tuhoutui vuoden 1952 tulvassa, minkä jälkeen se rakennettiin uudelleen.[3]

Rossoon perustettiin 1950-luvulla Mauritanian ensimmäinen yläkoulu ja lyseo, josta valmistui suuri osa maan nuoresta sivistyneistöstä[3]. Rossosta suunniteltiin tuolloin myös Mauritanian pääkaupunkia (siirtomaan hallinto oli toiminut Senegalin Saint-Louisissa)[4]. Kaupunki kärsi Mauritanian ja Senegalin rajakriiseistä vuosina 1989–1990 ja 2000[5].

Liikenne, talous ja palvelut

Rossosta on maantieyhteydet Nouakchottiin ja Boghéen. Kaupunki on Mauritanian ja Senegalin välisen rajaliikenteen keskus,[2] joskin Nouakchottin sataman valmistuminen vuonna 1986 vähensi sen merkitystä[5]. Senegaljoen yli suunnitellaan siltaa, mutta toistaiseksi joki ylitetään lautalla tai veneillä. Vastarannalla Senegalissa sijaitsevan kaupungin nimi on myös Rosso.[6]

Paikallisia elinkeinoja ovat maanviljely, puutarhanhoito, karjatalous, kalastus, liikenne, palvelut ja kaupankäynti. Tärkein viljelykasvi on riisi. Teollisuutta edustavat pienet meijerit ja riisinkäsittelylaitokset.[2]

Julkisiin palveluihin kuuluvat ala- ja yläkoulut, kolme lyseota, ammattikoulu, tekninen korkeakoulu, terveyskeskus, aluesairaala, nuorisotalo, naisten keskus ja kirjasto. Kaupungissa on vesijohto-, sähkö- ja puhelinverkot, mutta ei viemäröintiä eikä jätehuoltoa.[2]

Matkailu ja nähtävyydet

Seudun nähtävyyksiä ovat Senegaljoki, Diawlingin kansallispuisto ja Keur Macenen metsästysalue. Kaupungissa ei juurikaan ole matkailupalveluja.[2]

Lähteet

  1. ↑ Monographie de la ville de Rosso Office national de la statistique. Viitattu 15.1.2021.
  2. ↑ a b c d e f g h Plan de développement de la commune de Rosso Projet Moudoun. 2020. Viitattu 9.7.2022.
  3. ↑ a b c Le Petit Futé Mauritanie 2011–2012, s. 94–95. Paris: Nouvelles éditions de l’université, 2011. ISBN 9782746940093
  4. ↑ Thompson, Virginia & Adloff, Richard: French West Africa, s. 168. London: George Allen & Unwin, 1958.
  5. ↑ a b Pazzanita, Anthony G.: Historical Dictionary of Mauritania, 3rd edition, s. 440. Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-5596-0
  6. ↑ Petit Futé Sénégal 2020, s. 393. Paris: Les Nouvelles Éditions d’Université, 2019. ISBN 978-2305022550