Rouranin kaanikunta

Nykymaailmassa Rouranin kaanikunta:stä on tullut yhä enemmän kaikenikäisiä ja -taustaisia ​​ihmisiä kiinnostava aihe. Rouranin kaanikunta on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi joko sen historiallisen merkityksen, vaikutuksensa nykyiseen yhteiskuntaan tai tulevaisuuden kannalta. Vuosien varrella se on herättänyt keskustelua, aiheuttanut muutoksia ja synnyttänyt loputonta tutkimusta ja tutkimuksia eri tieteenaloilla. Tässä artikkelissa tutkimme Rouranin kaanikunta:n monia puolia ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme ja koko yhteiskuntaan.

Rouranin kaanikunnan sijainti kartalla.

Rouranin kaanikunta oli Itä-Aasiassa sijainnut paimentolaisheimojen valtio 300-luvulta 500-luvulle. Valtion nimi voidaan kirjoittaa myös muodoissa Ruanruan, Ju-Juan tai Juan-Juan, joista viimeksi mainittu on alun perin kiinankielinen halventava nimitys, joka tarkoittaa ”epämiellyttävästi kiemurtelevaa hyönteistä”.[1]

Rouranin kaanikunnan heimot olivat todennäköisesti mongolilaista alkuperää, ja heistä käytetään yhteisnimitystä Rouran. Yksi kaanikunnan alaheimoista oli historian ensimmäinen, joka käytti itsestään nimitystä Türk.[2] Rouranit olivat mahdollisesti samaa kansaa kuin avaarit, jotka ilmestyivät Euroopan historiaan samoihin aikoihin kuin Rouranin kaanikunta hajosi.[3]

Rouraneiden uskotaan olleen sukulaiskansaa Pohjoisen Wei-dynastian perustaneen Tuoba-heimon kanssa, mutta Wei ja Rouran ajautuivat sotiin keskenään jo 300-luvun lopulla. Rouranit olivat historian ensimmäinen kansa, joka käytti hallitsijastaan nimitystä kaani eli khan.[1] Heidän liittolaisiaan ja alaisiaan olivat hefthaliitit eli valkoiset hunnit.[3]

Maantieteellisesti Rouranin kaanikunta ulottui 500-luvulla Mantšurian rajalta Balkašjärvelle ja Orhonilta Kiinan muurille.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Grousset, René: The Empire of the Steppes, s. 60–64, 80–82. (Englanninkielinen käännös: Naomi Walford) Rutgers University Press, 1970. ISBN 0-76070-127-X
  2. ↑ Findley, Carter Vaughn: The Turks in World History, s. 41. Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-516770-8
  3. ↑ a b The New Encyclopædia Britannica, s. 633. (Volume 6, Micropædia, 15th Edition) Encyclopædia Britannica Inc., 2002. ISBN 0-85229-787-4