Tässä artikkelissa tutkimme historiaan lähtemättömän jäljen jättäneen Rude boy:n kiehtovaa elämää ja työtä. Nöyrästä alusta uransa huipulle Rude boy on osoittanut olevansa alansa todellinen johtaja ja visionääri. Näillä sivuilla tutkimme hänen perintöään ja panoksiaan sekä hänen vaikutustaan yhteiskuntaan ja ympäröivään maailmaan. Rude boy on tutkimisen ja ihailun arvoinen hahmo, ja tämän artikkelin kautta toivomme tarjoavamme syvemmän käsityksen hänen elämästään ja vaikutuksestaan historiaan.
Rude boy on alun perin jamaikalainen väkivaltainen nuorison alakulttuuri. Rude boy -kulttuuri syntyi Jamaikan pääkaupungin Kingstonin slummeissa 1950-luvun lopulla ja levisi 1970-luvulla myös Englantiin.[1]
Rude boy -kulttuuri sai alkunsa yhtäältä muuttoliikkeestä Jamaikan maaseudulta Kingstoniin, sekä toisaalta angloamerikkalaisten toimintaelokuvien kuten yhdysvaltalaisten gangsterielokuvien ja James Bondin vaikutuksesta.[1][2] Hyvinpukeutuneet, yhdysvaltalaisista gangsterielokuvista ja jazzmuusikoilta tyylinsä omaksuneet rude boyt toimivat katurikollisina sekä usein myös kingstonilaisten sound system -tiskijukkien palkkaamina huligaaneina, joiden tehtävä oli häiritä kilpailevien tanssipaikkojen toimintaa väkivallalla tai pelottelulla. Myöhemmin 1960-luvulla Jamaikan kilpailevat poliittiset puolueet palkkasivat rude boyt harjoittamaan poliittista katuväkivaltaa puolestaan.[1]
Moni jamaikalainen 1960-luvun artisti kritisoi rude boyseja lauluissaan, joista yksi tunnetuimpia on Dandy Livingstonen "A Message to You, Rudy"[1]. Toisaalta jotkin esiintyjät ihannoivat rude boy -kulttuuria, kuten The Wailers kappaleissaan "Let Him Go", "Rudeboy" ja "Jailhouse"[2].
1970-luvulla Jamaikasta siirtolaisina Englantiin muuttaneet rude boyt tekivät rude boy -muodin ja jamaikalaisen ska-, reggae- ja rocksteady-musiikin suosituksi etenkin englantilaisessa skinhead-kulttuurissa, joka ei siihen aikaan ollut vielä rasistista. Termeillä rude boy ja rude girl alettiinkin 1970-luvun Englannissa tarkoittaa jamaikalaisen musiikin kuuntelijaa[1].