Nykyään Ruiskurusketus on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Sen vaikutus ulottuu eri alueille politiikasta populaarikulttuuriin, eikä sen merkitys rajoitu tiettyyn alueeseen, vaan se ylittää rajat ja tavoittaa ihmiset ympäri maailmaa. Ruiskurusketus on kiinnittänyt eri alojen tutkijoiden, ammattilaisten ja asiantuntijoiden huomion, jotka haluavat ymmärtää sen vaikutusta ja vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme lisää Ruiskurusketus:tä ja sen vaikutuksia nykyään tarjoamalla kattavan näkökulman, joka kattaa sekä sen positiiviset että kiistaa aiheuttavat puolet.
Ruiskurusketus (engl. airbrush tanning) tarkoittaa itseruskettavalla aineella aikaansaatavaa rusketusta, jossa aine levitetään ruiskulla. Ammattilaiskäytössä ruiskurusketusaine levitetään pääsääntöisesti kynäruiskulla, jolle tarvittava paine luodaan kompressorilla. Kynäruiskulla itseruskettava aine saadaan ruiskutettua hienojakoisena sumuna, jolloin on mahdollista päästä itseruskettavia voiteita tasaisempaan lopputulokseen.
Aktiivisena rusketusaineena käytetään dihydroksiasetonia (DHA), kuten itseruskettavissa voiteissakin. DHA on luonnossa esiintyvä ainesosa, jota saadaan kasviksista, kuten sokerijuurikkaista ja sokeriruo’osta. DHA reagoi aminohappojen kanssa ihon pintakerroksissa ja tuottaa ruskean värin. Ensimmäiset itseruskettavat voiteet tulivat markkinoille vuonna 1960. Siitä lähtien DHA:ta on käytetty auringottomien rusketusaineiden yleisimpänä ainesosana.