Ruoka

Ruoka on varsinkin syötäväksi varattua tai valmistettua ihmisten tai eläinten ravintoa.^[1]

Ruoan raaka-aineita voidaan tuottaa viljelemällä, keräilemällä, metsästämällä tai kasvattamalla eläimiä ja hyödyntämällä niiden lihaa, maitoa, munia, hunajaa ja muita tuotteita. Yleensä eläimistä, joita ihminen kasvattaa elintarvikkeita saadakseen käytetään nimitystä karja.

Ruoan tuotanto on maailman suurin ja tuottoisin teollisuudenala. Nykypäivänä raaka-aineita pystytään hyödyntämään hyvinkin tarkkaan. Toisaalta, resurssienkäytön tehokkuus tai edes ravitseminen ei aina ole ruoantuotannon tavoitteena. On laskettu, että maailmassa tuotettu ruoka riittäisi tyydyttämään koko maailman ravinnontarpeen, jos se jakautuisi tasaisesti väestön kesken. Ruoka – kuten muukaan varallisuus – ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, ja siksi joissakin osissa maailmaa on ruoan ylituotantoa, kun taas toisissa osissa ravinnosta on puutetta. Tämä seikka on puhuttanut maailmanpoliittisissa keskusteluissa^[2].

• liha
• kala
• hyönteiset
• maitotuotteet
• munat
• hedelmät
  • luettelo hedelmistä
• marjat
• vihannekset
• juurekset
• pähkinät
• viljat
• hunaja
• sokeri
• mausteet
  • ruokasuola
  • yrtit
    • luettelo yrteistä

Ruoanlaitto on ruoan valmistamista raaka-aineista lähtien. Ruoanlaittomenetelmille yhteistä on pyrkimys parantaa käytettävien raaka-aineiden makua, helpottaa ruoan sulamista elimistössä sekä parantaa ruoan säilyvyyttä. Ruoan valmistusohjetta kutsutaan reseptiksi. Resepteistä löytyy pääruoista salaatteihin ja kakuista pikkuleivonnaisiin.^[3]

Ruoanlaitossa yleensä käytetään apuna kuumuutta. Kuumentaminen keittämällä, paistamalla tai höyryttämällä vaikuttaa ruokaan kemiallisesti muuttaen sen makua, rakennetta, ulkonäköä sekä ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Kuumentaminen saattaa olla tarpeellista myös myrkyllisten raaka-aineiden muuttamiseksi syömäkelpoiseksi (esimerkiksi eräät sienet ja palkokasvit). Ruoanvalmistus on mahdollista myös ilman kuumentamista, esimerkiksi hapattamalla, suolaamalla ja kuivaamalla raaka-aineita. Hapattaminen, kuivaaminen ja suolaaminen ovat olleet monien ruokien säilöntätapoja sataojen vuosien ajan^[4].

Kulinarismi on hyvän ruoan ja juoman arvojen vaalimista. Gastronomia on ruoanvalmistuksen korkealuokkaisten herkkujen tuntemusta ja valmistusta. Gastronomian alalla kestävä kehitys on kestävän kehityksen mukaisesti tuotettujen raaka-aineiden valitsemista ja ruoan valmistusmenetelmien kehittämistä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti^[5].

Ruoka voidaan syödä eri tavoin, kuten lautaselta, kääreestä tai vartaasta. Syömisessä käytetään yleensä aterimia, mutta esimerkiksi ravut syödään osittain sormin.^[6] Itä-Aasiassa aterimina ovat usein syömäpuikot.^[7]

Ravintolassa ja juhlavammissa tilaisuuksissa on tapana tarjota peräkkäin erityyppisiä ruokia aterian kuluessa. Ruoat onkin luokiteltu sen mukaan, missä vaiheessa ateriaa niitä on tarkoitus tarjota. Eri maissa noudatetaan hyvinkin erilaista ruokailujärjestystä, mutta Suomessa ruoat luokitellaan yleensä cocktailpalaan, liemeen, alkupalaan, salaattiin, keittoon, pääruokaan, jälkiruokaan, juustopöytään ja kahviin. Alkuruuat (alkupala ja liemi) voidaan vielä ryhmitellä lämpimiin alkuruokiin ja kylmiin alkuruokiin. Harvoin aterialla tarjotaan kaikkia näitä, mutta on yleistä, että pääruoan lisäksi tarjotaan jälkiruoka ja mahdollisesti jokin alkuruoka tai salaatti.^[8] Jotkut ravintolat ovat erikoistuneet luomuruokaan, raakaruokaan, hampurilaisaterioihin tai salaattiruokaan.^[9]

Ruoan syömistä varten on laadittu tarkkoja ohjeita, miten mitäkin ruokaa pitäisi oikeaoppisesti syödä. Näitä sääntöjä sanotaan etiketiksi eli hyvän käytöstavan säännöstöksi. Länsimaissa tunnetuin näistä säädöksistä on ranskalainen etiketti. Jokaisessa kulttuurissa noudatetaan omaa hyvän tavan säännöstöä, joka saattaa poiketa hyvinkin paljon länsimaisesta. Joihinkin uskontoihin, kuten islamiin ja juutalaisuuteen kuuluu tiettyjä ruokailuun liittyviä säädöksiä^[10].

Pääartikkeli: Ruokakulttuuri

Ruokakulttuuri eli kansallinen keittiö on kansan tai muun ryhmän tuntema ja valmistama ruokalajien valikoima ja siihen liittyvä yhteinen sanasto. Ruokakulttuuriin kuuluu laajassa mielessä myös syömisen sosiaalinen puoli, ruokavalintoja ohjaavat arvot ja symboliset merkitykset, sekä päivittäiset ruokarituaalit ja arkiset toimet.^[11] Kansainvälisesti tunnettuja kansallisia keittiöitä ovat esimerkiksi ranskalainen keittiö, italialainen keittiö, kreikkalainen keittiö, espanjalainen keittiö, kiinalainen keittiö, japanilainen keittiö, intialainen keittiö, meksikolainen keittiö ja yhdysvaltalainen keittiö.^[12]

Ruoan hintataso on noussut vuodesta 2005 lähtien Eurostatin tilastojen mukaan EU27-maissa 22,5 prosenttia ja Suomessa 22,6 prosenttia vuoteen 2013.^[13]

Ruokaan kului suomalaisten käytettävissä olevista tuloista noin 12 prosenttia vuonna 2013^[13]. Suomen kaikenikäisen väestön ravintomenot olivat keskimäärin 247 euroa kuussa henkeä kohti vuonna 2016. Kaupasta ostettujen ruokien ja alkoholittomien juomien osuus tästä oli keskimäärin 166 euroa ja kahviloissa, ravintoloissa sekä ruokaloissa nautitun maksullisen ruoan osuus 55 euroa. Loput kalorit tulivat lähinnä kaupoista hankituista alkoholijuomista, joihin kului keskimäärin 22 euroa kuussa sekä ravitsemusliikkeistä hankituista alkoholijuomista, joihin kului 4 euroa kuussa.^[14]

Suomessa verot muodostavat ruoan hinnasta noin 40 %. Näitä veroja ovat arvonlisävero, valmisteverot sekä lukuisat välilliset verot.^[15]

Ruoantuotanto aiheuttaa kokonaisuudessaan noin 13 700 megatonnia eli noin 26 ekvivalenttiprosenttia ihmiskunnan vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä^[16] ja runsaan viidenneksen suomalaisten kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöistä^[17]. Eläinperäisen ruoan osuus ruoantuotannon kasvihuonekaasupäästöistä on globaalisti noin 57 prosentin suuruusluokkaa^[18].

EU-maita koskevan vuonna 2018 julkaistun vertailun mukaan portugalilaisten ruokavaliosta aiheutui eniten päästöjä ja Bulgariassa kulutetusta ruoasta vähiten. Suomalaiset tuottivat kolmanneksi eniten päästöjä, mikä selittyi lähes kokonaan sillä, että suomalaisessa viljelyssä käytettiin noin kaksi kertaa enemmän keinolannoitteita. Kyseisessä vertailussa ei huomioitu kuitenkaan maanmuokkauksen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.^[19] Näitä syntyy Suomessa tavallista enemmän muun muassa siksi, että osa Suomen soista on raivattu turvepelloiksi, joiden käytöstä syntyy moninkertainen määrä päästöjä^[20].

Vuonna 2013 julkaistu tutkimustulos lienee kattavampi tässä suhteessa, sillä se tuotti arvion, jonka mukaan suomalaisten ruokailu aiheuttaisi 2100 ekvivalenttikilon vuosipäästöt henkeä kohden, mikä oli 62 prosenttia enemmän kuin EU-vertailussa esitetty arvio. Lisäksi arvioitiin, että noin puolet Suomessa kulutetun ruoan päästöistä aiheutui kasviperäisistä ja puolet eläinperäisistä elintarvikkeista.^[21] Yhdysvalloissa eläinperäisten ruoka-aineiden osuuden arvioitiin olevan samaa luokkaa eli 49 prosenttia vuonna 2017^[22]. Ruoan säilytys, kypsentäminen ja hävikki kotona muodostavat vain muutaman prosentin Suomessa kulutetun ruoan kokonaisilmastovaikutuksesta^[23].

Science lehti julkaisi vuonna 2019 Sveitsin maatalousinstituutissa työskentelevien Joseph Pooren ja Thomas Nemecekin tutkimustuloksen, jonka mukaan globaali ja kokonaisvaltainen luopuminen eläinperäisestä ravinnosta vähentäisi ruokasektorin aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt puoleen. Jos eläinperäisen ravinnon tuottamisesta vapautuva viljelymaa jätettäisiin lisäksi metsittymään sadan vuoden ajaksi, se sitoisi ilmakehän hiilidioksidia vuosittain keskimäärin noin 8 gigatonnin edestä. Eläinperäisestä ravinnosta luopumisen yhteenlaskettu nettovähennys vastaisi silloin 28:aa prosenttia ihmiskunnan vuotuisista ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Kolme neljännestä metsittymisen vaikutuksista johtuisi siitä, että uusi kasvillisuus sitoo itseensä hiiltä ja yksi neljännes siitä, että kasvillisuus sitoisi juurillaan hiiltä myös maaperään. Tutkimuksessa havaittiin myös, että ruokasektorin ilmastopäästöt vähenisivät 20 prosenttia, jos eläinkunnan tuotteiden tuotanto puolitettaisiin lopettamalla eniten päästöjä aiheuttava tuotanto.^[24]

Huonoista sadoista huolimatta ruoan hinta on yhä halvempi kuin 1980-luvulla.^[25] Luonnonvarat eivät ole loppumassa, päinvastoin, niiden (reaali)hinta on pudonnut vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan.^[26] Vuosina 1950–1990 ruoan reaalihinta laski eli niukkuus väheni 74 prosenttia.^[27]

Ruokaa myydään yleensä paikallisessa ruokakaupassa. Valtaosassa maailmassa verkkokaupan osuus ruokakaupasta oli vuonna 2013 noin yksi prosentti, poikkeuksellisesti Englannissa jopa noin viisi prosenttia luokkaa.^[15]

• Ruokavalio
• Perinneruoka
• Ruokahalu
• Nälkä
• Ruokahävikki
• Ruoka-apu
• Nirsoilu

• Mononen, Tuija & Silvasti, Tiina (toim.): Hyvä ja paha ruoka: Ruoan tuotannon ja kuluttamisen vaikutukset. Helsinki: Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-495-255-2.
• Duke, James A.: Parantavien ruokien opas: Luonnonmukaisia hoitokeinoja yli 80 yleiseen vaivaan. (The Green Pharmacy. Guide to Healing Foods, 2009.) Suomentanut Joel Kontro & Tarja Kontro. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24810-1.
• Teerijoki, Elina: Sata ruokaa tähteistä. Turku: Kameli, 2011. ISBN 978-952-268-016-7.
• Colliander-Nyman, Nina: Oikeaa ruokaa. Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-952-247-111-6.
• Fullerton-Smith, Jill: Totuus ruoasta. (The truth about food: What you eat can change your life, 2008.) Suomentanut Tuulikki Valta. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33451-5.
• Nilsson, Mats-Eric: Petos lautasella: Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet?. (Den hemlige kocken, 2007.) Suomentanut Tuulikki Valta. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34539-9.
• Kylliäinen, Sirkku & Lintunen, Marketta: Ravitsemus ja terveys. Porvoo Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-27432-3.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruoka Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Ruoka Wikisitaateissa
• Ruokatieto. Finfood – Suomen Ruokatieto ry.
• Värjättyjä oliiveja, kemikaalisprayta ja savunmakua jätteistä – Näin syntyvät ruokahuijaukset, jotka ovat jo miljardibisnes Yle, 2017
• Ruokavirasto: Ruoan tärkeimmät vierasaineet Suomessa – terveysriskit ja tiedonpuutteet, Ruokaviraston tutkimuksia 1/2021 (pdf)

n k m Ruoan ja juoman tarjoilu Aamiainen Brunssi Lounas Välipala Päivällinen Illallinen Iltapala Juomat Astioita Kannu (Karahvi) Juomalasi Muki Kuksa Kahvi Kahvikuppi Kahvipannu Kahvinkeitin (Moccamaster, Perkolaattori) Pressopannu Suodatinpussi Termospullo Tee Teekuppi Teekannu Teesiivilä Teepallo Teepussi Samovaari Alkoholijuomat Baarimestarin välineet Aperitiivi Digestiivi Viinilasi Shamppanjalasi Aromilasi (konjakkilasi) Olutlasi Snapsilasi Korkkiruuvi Pullonavaaja Ruoat Ruokailuvälineet Haarukka Lusikka (Teelusikka) Veitsi Syömäpuikot Pilli Käsinsyöminen (lasten sormiruokailu) Servietti Astiat Kulho Lautanen Kertakäyttöastiat Munakuppi Annostelu Kauha Gastronorm-mitoitus Ruokailupaikat Ruokailu Ravintola (pizzeria, ravintolavaunu, ravintolalaiva) Pikaruokala (grillikioski, jäätelöbaari) Kansankeittiö Muonituskeskus Seisova pöytä (Smörgåsbord) Juomien nauttiminen Kahvila Baari Pub Bistro Yökerho (tanssiravintola) Aiheeseen liittyvää: Ruokakulttuuri Etiketti Ruokavalio Päivän ateriat Hygieniaosaamistodistus Anniskelupassi