Ruoska

Tässä artikkelissa aiomme analysoida Ruoska:n aihetta eri näkökulmista, jotta voimme valaista sen vaikutuksia ja merkitystä eri yhteyksissä. Ruoska on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime vuosina, koska se on merkityksellinen _var2-kentässä. Koko artikkelin aikana tutkimme Ruoska:n eri puolia sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Lisäksi tarkastelemme Ruoska:n vaikutusta nyky-yhteiskunnassa ja sen roolia _var3:n kehityksessä. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kattavan ja kattavan näkemyksen Ruoska:stä edistääksemme tietoista ja rikastuttavaa keskustelua tästä aiheesta.

Tämä artikkeli käsittelee esinettä. Sanan muista merkityksistä, katso Ruoska (täsmennyssivu).
Australialainen ruoska.
Niin sanottua yhdeksänhäntäistä kissaa käytettiin purjesotalaivoilla kurinpitorangaistuksiin.

Ruoska on rankaisu- tai kidutusväline, jota on käytetty jo muinaisten korkeakulttuurien ajoilta lähtien. Myös eläinten ohjastamiseen tarkoitettuja yleensä pitkiä piiskoja kutsutaan ruoskiksi (valjakkoruoskat, härkäruoskat). Ruoska on yleensä valmistetty nahasta. Nykyään on myös sähköruoskia.

Englannin laivastosta kertovissa kirjoissa ja novelleissa mainitaan toistuvasti, että purjelaivakaudella ruoskiminen ns. yhdeksänhäntäistä kissaa käyttäen oli vakituinen rangaistus. Sen häviämisen tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä; käytäntö vain hävisi purjelaivojen mukana, ja korvattiin pääasiassa raskaalla ja erittäin inhotulla kolilemppauksella eli hiilenlastauksella höyrylaivojen kattilahuoneissa.

Ruoskia käytetään myös sadomasokistisessa erotiikassa joko toiminnan välineinä tai rekvisiittana.

Musiikki

Musiikissa ruoska on jakoaerofoneihin luettu soitin. Ääni voi syntyä ilmavirran jakautuessa ruoskan siiman eri puolille jaksoittaisena, jolloin ruoska ulisee, tai sen pään paukahtaessa rikkoessaan äänivallin. Orkesterikokoonpanoissa käytetään ruoskan tilalla tosin useammin sitä kätevämpänä pidettyä piiskaa.[1]

Lähteet

  1. Suuri Musiikkitietosanakirja 5 O-See, s. 196. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4729-9

Aiheesta muualla