Tässä artikkelissa tutkimme Rurik Calamnius:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkea sitä, mitä se sisältää. Aiheesta sen alkuperästä sen nykypäivän merkitykseen perehdymme tämän aiheen yksityiskohtaiseen analyysiin, joka on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Monitieteisen lähestymistavan kautta tarkastelemme Rurik Calamnius:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksista eri opintoaloihin. Samoin pyrimme ymmärtämään sen historiallista merkitystä ja sen mahdollista kehitystä tulevaisuudessa. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota kattava näkemys Rurik Calamnius:stä ja tarjota rikastuttava ja valaiseva näkökulma kaikille, jotka ovat kiinnostuneita syventymään tähän aiheeseen.
Rurik Calamnius (14. elokuuta 1872 Pulkkila[1] – 21. huhtikuuta 1921 Evijärvi) oli suomalainen kirkkoherra ja runoilija.
Calamniuksen vanhemmat olivat Suomussalmen kirkkoherra, rovasti August Benjamin Calamnius ja Septimia Cecilia Katarina Lundahl. Calamnius oli naimisissa vuodesta 1903 Eva Amalia Castrénin (1880–1922) kanssa. Hänen nuorempi veljensä oli kirjailija Ilmari Kianto. Calamnius pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1891 ja hänet vihittiin papiksi 1896. Hän toimi kirkkoherrana Piippolassa 1906–1917 ja Evijärvellä 1917–1921. Sitä ennen Calamnius oli ollut pappina useilla eri paikkakunnilla, kuten Suomussalmi, Oulu, Alatornio, Paavola, Kemi ja Lohtaja, samoin kuin opettanut uskontoa Tornion alkeiskoulussa.[1]
Calamnius kirjoitti ja toimitti teoksia, laati runoja ja on sanoittanut vuoden 1938 virsikirjassa ilmestyneen virren 81 On taisto tauonnut Golgatalla.