Ruunihallakko

Nykymaailmassa Ruunihallakko on edelleen yhteiskunnalle erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Ruunihallakko on edelleen keskustelun ja pohdinnan kohteena kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille, olipa se sitten talouteen, jokapäiväiseen elämään tai yhteiskunnalliseen merkitykseen johtuen. Kautta historian Ruunihallakko:llä on ollut keskeinen rooli siinä, miten suhtaudumme ympäröivään maailmaan, ja sen tutkiminen ja ymmärtäminen ovat edelleen perustavanlaatuisia nyky-yhteiskunnan toiminnan ymmärtämisessä. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökohtia, jotka liittyvät Ruunihallakko:een ja sen vaikutuksiin modernin elämän eri osa-alueilla.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Ruunihallakko
Tummanruunihallakko przewalskinhevonen
Tummanruunihallakko przewalskinhevonen
Synonyymit ja lyhenteet
Vanhentuneet synonyymit: hallakko
Lyhenne: rnhkko
Genotyyppi
Perusväri: AA tai Aa ja EE tai Ee
Muuntajat: DD tai Dd
Selitys: Ruunikko + hallakkotekijä
Fenotyyppi
Runko: Vaaleanpunaruskeasta punaruskeaan; tummempaa karvaa päässä ja jaloissa
Jouhet: Kaksiväriset: keskellä mustaa, reunoilla vaaleampaa
Jalat: Runkoa tummemmat
Iho: Tumma
Muuta: Aina siima; muut alkukantaiset merkit yleisiä

Ruunihallakko (rnhkko) (engl. dun, bay dun, classic dun tai zebra dun) on hevosen väritys, joka kuuluu hallakkoväreihin. Ruunihallakon pohjaväri on ruunikko, jonka hallakkotekijä haalistaa vaaleaksi punaruskeaksi.

Vaaleita ruunihallakkoja vuonohevosia.

Ruunihallakon rungon väri vaihtelee erittäin vaaleasta ruskeasta melko voimakkaaseen punaruskeaan. Harja ja häntä ovat kaksiväriset: keskeltä mustat, reunoilta vaaleammat. Ohutkarvaisilla ja -jouhisilla lämminverisillä ruunihallakoilla jouhien kaksivärisyys ei kuitenkaan välttämättä ole selkeää. Hallakoilla aina esiintyvä siima on musta tai tummanruskea. Pangare-kuviointi voi vaalentaa entisestään vaalean ruunihallakon hyvin haaleanpunertavaksi. Erityisen vaalea ruunihallakko voikin olla vaikea erottaa valkorunkoisesta ruunivoikonhallakosta, joskin voikkouden mahdollisuus pystytään yleensä ottamaan huomioon tai sulkemaan pois hevosen suvun tai pelkän rodunkin perusteella.

Samankaltaisia värejä

Ruunihallakon voi sekoittaa moniin väreihin, myös sellaisiin, joissa ei ole hallakkogeenin vaikutusta.

  • Ruunivoikolla voi ruunihallakon tavoin olla siima ja vaaleanruskea peitekarva. Sen päässä ei kuitenkaan välttämättä ole hallakkovärille tyypillistä tummuutta. Tältä yksilöltä puuttuu myös siima, joka hallakoilla aina on.
    Ruunivoikolla voi ruunihallakon tavoin olla siima ja vaaleanruskea peitekarva. Sen päässä ei kuitenkaan välttämättä ole hallakkovärille tyypillistä tummuutta. Tältä yksilöltä puuttuu myös siima, joka hallakoilla aina on.
  • Ruunikonpäistärikkö: runko on vaaleampi kuin jalat ja pää, ja yksilöllä on selässä siimamainen tumma viiru. Rungon väri on kuitenkin selkeästi valkoisen sekakarvan aiheuttama.
    Ruunikonpäistärikkö: runko on vaaleampi kuin jalat ja pää, ja yksilöllä on selässä siimamainen tumma viiru. Rungon väri on kuitenkin selkeästi valkoisen sekakarvan aiheuttama.
  • Erityisesti punaruunikko voi klipattuna vaalentua merkittävästi. Hevosta tarkastelemalla voidaan kuitenkin havaita pään ja rungon sävyeron johtuvan karvan pituudesta. Kuvan yksilöltä myös puuttuu siima.
    Erityisesti punaruunikko voi klipattuna vaalentua merkittävästi. Hevosta tarkastelemalla voidaan kuitenkin havaita pään ja rungon sävyeron johtuvan karvan pituudesta. Kuvan yksilöltä myös puuttuu siima.

Aiheesta muualla