Tässä artikkelissa perehdymme aiheeseen SNCF, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri alueilla. SNCF on aihe, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion sen merkityksen ja vaikutuksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa. Vuosien varrella SNCF on synnyttänyt keskustelua ja pohdintaa eri yhteyksissä historiallisista kysymyksistä teknologisiin näkökohtiin. Tässä artikkelissa analysoimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja SNCF:een, jotta voimme ymmärtää sen tärkeyden ja seuraukset nykyään.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
SNCF | |
---|---|
Perustettu | 1938 |
Kotipaikka | Pariisi, Ranska |
Toimiala | rautatieliikenne, logistiikka |
Henkilöstö | 149 500 (2015) |
Tytäryhtiöt |
SNCF Mobilités SNCF Réseau |
Kotisivu |
www |
SNCF (ransk. Société Nationale des Chemins de Fer Français) on Ranskan valtion omistama rautatieliikenneyhtiö eli rautatieoperaattori, joka harjoittaa henkilö- ja tavaraliikennettä Ranskan valtiollisella rataverkolla. Rataverkon omistaa erillinen valtion laitos RFF (Réseau Ferre de France). SNCF huolehtii myös rataverkon kunnossapidosta ja junaliikenteen ohjauksesta. Yhtiöllä on noin 180 000 työntekijää. Rataverkon pituus on 32 000 kilometriä, josta 1 500 kilometriä on tarkoitettu suurnopeusjunille, ja josta 14 500 kilometriä on sähköistetty. Vuorokaudessa kulkee noin 14 000 junaa. Yhtiön pääjohtaja on Guillaume Pepy ja yhtiön pääkonttori sijaitsee Pariisissa Rue du Commandant Mouchotte -kadulla.
SNCF liikennöi lähes koko Ranskan rautatieliikennettä, myös TGV-suurnopeusjunia (Train à Grande Vitesse) ja joitakin osia RER-kaupunkiraideliikenteestä.
Aiemmin SNCF omisti junien lisäksi myös Ranskan rataverkon. Tähän tuli muutos, kun Euroopan unioni sääti uudet määräykset. Vuodesta 1997 lähtien rataverkon on omistanut erillinen valtion laitos RFF. Muutoksella haluttiin avata markkinat uusille junia liikennöiville yhtiöille. Vain harvoja kilpailijoita on tähän mennessä kuitenkin ilmaantunut. On väitetty, että tämä johtuisi hyvin rajoittavista säännöistä, joiden vaikuttimena on oletettu olevan protektionismi. Esimerkiksi luvan saaminen InterCityExpress-junan käytölle Ranskassa kesti neljä vuotta, kun taas saman junan sallittiin päästä Alankomaiden ja Belgian raiteille vuoden kuluttua käyttöönotostaan.
SNCF perustettiin 1938 kansallistamalla viisi ranskalaista rautatietä. Nämä olivat
Ranskan valtio omistaa yhtiöstä 51 prosenttia ja valtio on tukenut yhtiötä suurilla summilla. SNCF aloitti 1970-luvulla TGV-suurnopeusjunaohjelman aikomuksenaan luoda maailman nopein rautatieverkko. Aie toteutui 1981, kun ensimmäinen TGV-reitti Pariisi–Lyon avattiin. TGV-reitit ja TGV-tekniikka ovat sittemmin levinneet useisiin muihin Euroopan maihin ja Etelä-Koreaan.
SNCF:llä on yhteinen suurnopeusjunayhtiö usean naapurimaan rautatieoperaattorin kanssa:
Yhtiön TGV-junat ovat saavuttaneet useita maailmanennätyksiä nopeudessa. Viimeisin nopeusennätys tapahtui 3. huhtikuuta 2007, kun TGV:n uusin versio, josta käytetään nimitystä V150, rikkoi perinteistä rataa käyttävien junien nopeusennätyksen saavuttaen 574,8 km/h nopeuden. V150-junassa on suuremmat pyörät ja 18 300 kilowatin moottori.