Tämä artikkeli käsittelee ongelmaa Saattokeikka:stä, joka on saavuttanut merkittävän merkityksen yhteiskunnan eri alueilla. Saattokeikka on noussut tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön kiinnostavaksi aiheeksi sen vaikutuksen ja merkityksen vuoksi opiskelun ja jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Viime vuosikymmeninä Saattokeikka on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena, mikä on mahdollistanut sen merkityksen paremman ymmärtämisen ja arvostamisen. Tässä mielessä tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota laaja ja rikastuttava näkemys Saattokeikka:stä, jossa käsitellään erilaisia näkökulmia, lähestymistapoja ja mielipiteitä asiasta.
Saattokeikka | |
---|---|
The Last Detail | |
![]() |
|
Ohjaaja | Hal Ashby |
Käsikirjoittaja |
Robert Towne Darryl Ponicsan |
Perustuu | Darryl Ponicsanin romaaniin |
Tuottaja | Gerald Ayres |
Säveltäjä | Johnny Mandel |
Kuvaaja | Michael Chapman |
Leikkaaja | Robert C. Jones |
Tuotantosuunnittelija | Michael Haller |
Pääosat |
Jack Nicholson Otis Young Randy Quaid |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
Levittäjä | Columbia Pictures |
Ensi-ilta | 1973 |
Kesto | 139 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Saattokeikka (The Last Detail) on vuonna 1973 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen draamakomedia. Merisotilaista kertovan tarinan on ohjannut Hal Ashby. Elokuva perustuu Darryl Ponicsanin romaaniin The Last Detail. Suomessa elokuva tunnettiin 1970-luvulla nimellä Viimeinen yksityiskohta [1].
Billy ”Bad Ass” Buddusky (Jack Nicholson) on laivaston renttu. Billy saa ystävänsä ”Mule” Mulhallin (Otis Young) kanssa tehtäväksi kuljettaa 40 dollarin näpistysyrityksestä kiinni jäänyt Larry Meadows (Randy Quaid) laivaston vankilaan. Syy ankaraan tuomioon on se että yrityksen kohde oli Meadowsin esimiehen vaimon tukema hyväntekeväisyysyhdistys. Kun saattajat saavat kuulla että Larrylle on tiedossa kahdeksan vuoden tuomio, he päättävät järjestää Larrylle ikimuistoisen illan johon kuuluu muun muassa bordellissa käynti.
Saattokeikan dialogi sisälsi niin paljon kirosanoja, että tuotantoyhtiö yritti keskeyttää tuotannon tai siirtää sen Hal Ashbyltä konservatiivisemmalle ohjaajalle.[2]
Arto Pajukallion mukaan elokuva on psykologinen henkilötutkielma, joka ruotii "armeijan perimmäistä hierarkiaa, kaksinaamaisuutta ja turhantärkeää aikaansaamattomuutta".[3]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen toteaa tämän ”rivosuisen rellestyksen” antavan mainioita elämyksiä ja antaa Saattokeikalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[4]