Saint-germaininseisoja

Nykymaailmassa Saint-germaininseisoja:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Saint-germaininseisoja on onnistunut vangitsemaan miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa joko yhteiskuntaan, politiikkaan, tekniikkaan tai mihin tahansa muuhun alaan kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Globalisaation ja liitettävyyden jatkuvan lisääntymisen myötä Saint-germaininseisoja on asettanut itsensä relevantiksi aiheeksi, joka synnyttää keskustelua, pohdintaa ja analyyseja eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Saint-germaininseisoja:n vaikutuksia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.

Saint-germaininseisoja
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika 1830-luku
Alkuperäinen käyttö kanalintujen metsästys (seisova ja noutava lintukoira), turkisriistan metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä braque Saint-Germain, Saint Germain Pointer, braco Saint-Germain, saint-germaini linnukoer
FCI-luokitus ryhmä 7 Seisovat lintukoirat;
alaryhmä 1.1 Mannermaiset "braque"-tyyppiset;
#115
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 56–62 cm;
narttu 54–59 cm
Väritys oranssivalkoinen

Saint-germaininseisoja (ransk. braque Saint-Germain) on ranskalainen koirarotu.

Ulkonäkö

Narttu kansainvälisessä näyttelyssä.
Saint-germaininseisoja kansainvälisessä näyttelyssä.

Kallo on hieman kaareva, otsapenger vain hieman korostunut. Silmät ovat melko suuret, avoimet ja kullankeltaiset. Korvat ovat riippuvat, eivät järin pitkät ja kärjistään pyöristyneet. Kuono on kallon kanssa samanpituinen ja joko suora tai hieman kyömy, kirsu tumman ruusunpunainen. Purenta on aina leikkaava. Kaula on hieman kaareutunut ja melko pitkä. Rintakehä on leveä, syvä ja pitkä, selkä vaakasuora. Vatsaviiva on hieman ylösvetäytynyt. Häntä on teräväkärkinen ja koiran työskennellessä asennoltaan vaakasuora. Karvapeite on lyhyt ja sileä. Väritys on valkoinen oranssein merkein, jossa korvat ovat mieluiten oranssit. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 56–62 cm ja narttujen 54–59 cm välillä; erityisen laadukkailla yksilöillä sallitaan 2 cm:n poikkeama suuntaan tai toiseen.[1]

Luonne ja käyttätyminen

Rotu on sosiaalinen, omistajaansa kiintyvä, tasapainoinen ja helposti koulutettavissa, mikä tekee siitä myös hyvän perhekoiran. Sitä käytetään ennen kaikkea peltopyyn, fasaanin ja lehtokurpan metsästykseen. Se myös noutaa ammutun saaliin.[1]

Alkuperä

Saint-germaininseisoja vuodelta 1915.

Saint-germaininseisoja jalostettiin alun perin Picardiessa Compiègnen kuninkaallisissa kenneleissä 1830-luvulla, minkä jäljeen sitä kasvatettiin Saint-Germain-en-Layessä Pariisin esikaupunkialueella. Sen kantarodut olivat mannermaisia kanakoiria ja pointtereita. 1900-luvulla rotu oli hyvin suosittu, ja vuonna 1913 perustettiin ranskalainen rotujärjestö.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Saint-germaininseisoja: Rotumääritelmä. Suomen Kennelliitto. Haettu 3.2.2019.

Katso myös