Sakari Sillankorva
Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Sakari Sillankorva:n kiehtovaan maailmaan. Olitpa alan asiantuntija tai etsit tietoa ensimmäistä kertaa, tämä artikkeli on suunniteltu antamaan sinulle syvempää tietoa tästä aiheesta. Tutkimme kaikkia olennaisia näkökohtia, jotka tekevät Sakari Sillankorva:stä kiinnostavan aiheen kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen todellisiin sovelluksiin. Valmistaudu sukeltamaan täydelliseen ja yksityiskohtaiseen analyysiin, joka antaa sinulle laajemman käsityksen Sakari Sillankorva:stä.
Sakari Johannes Sillankorva (24. elokuuta 1926 Ypäjä − 2010[1]) oli suomalainen jääkiekkopuolustaja ja -erotuomari.
"Sakke" Sillankorva edusti SM-sarjassa Lukkoa kaudet 1950–1959, mutta hän oli kuitenkin tunnetumpi erotuomaritehtävistään. Suomen Jääkiekkomuseo valitsi hänet toisena tuomarijäsenenä Suomen Jääkiekkoleijonaksi. Sillankorva puhalsi 196 SM-sarjan ottelua, neljät MM-kisat ja yhdet olympialaiset Grenoblessa 1968.[2] Sillankorva oli Rauman Jääkiekkotuomarit ry:n perustajajäsen. Sillankorva kuului Lukon johtokuntaan ja Suomen Jääkiekkoliiton erotuomarivaliokuntaan.[3][4]
Rauman kaupunki myönsi Sillankorvalle hopeisen ansiomerkin.[4]
Vuonna 1956 Sillankorva edusti Rauman Urheilijoita pesäpallon mestaruussarjassa.[4]
Saavutukset ja palkinnot
- kolme Unto Wiitala -palkintoa (1968, 1969, 1970)
- Lynces Academicin parhaan erotuomarin patsas (1971)
- Jääkiekkoleijona #35 (1985)
Lähteet
- Mennander, Ari; Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
- Sillankorvan tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
Viitteet
- ↑ Kunnioitusta monella tavalla ur.fi. 14.8.2010. Viitattu 13.4.2012.
- ↑ Jääkiekkomuseo
- ↑ Rauman Jääkiekkotuomarit ry raumanjaakiekkotuomarit.fi. Viitattu 17.1.2023.
- ↑ a b c Risto Rantala, Markku Siukonen, Seppo Tukiainen (vastaavat toimittajat): Urheilumme Kasvot Osa 3: Palloilu, s. 476. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.