Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion eri tieteenaloista ja kiinnostuksen kohteista. Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena aikojen saatossa, sen vaikutukset ja merkitys ovat kiistattomia _var2-kentässä. Kattavalla lähestymistavalla tutkitaan erilaisia ​​näkökulmia, tutkimuksia ja mielipiteitä Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto:stä, jotta tästä aiheesta saadaan kattava ja päivitetty näkemys. Tämän artikkelin tavoitteena on tarjota yksityiskohtainen ja kriittinen näkemys Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto:stä, sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen seurauksiin yksilötasolla, tarkoituksena rikastaa sitä lukevien tietoja ja ymmärrystä.

Palomiehet sammuttavat Saksan valtiopäivätaloa.

Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto (saks. Der Reichstagsbrand kuuntele ääntämysⓘ (ohje)) oli 27. helmikuuta 1933 tapahtunut tuhopoltto, joka vaurioitti pahasti Saksan valtiopäivätaloa Berliinissä. Tapahtuma oli historiallisesti merkittävä, sillä siitä tuli käännekohta Weimarin tasavallan poliittisen järjestelmän luhistumisessa natsi-Saksan diktatuurin tieltä. Vain kuukautta aiemmin Saksan hallitukseen Adolf Hitlerin johdolla nousseet natsit syyttivät tuhopoltosta valtiojärjestystä vastaan tähdättyä kommunistien salaliittoa ja kykenivät tämän varjolla aloittamaan aivan valtiopäivävaalien alla hyökkäyksen kommunistista puoluetta vastaan. Pian he saivat toteutetuksi lakiuudistuspaketin, joka johti kansalaisoikeuksien rajoituksiin, muiden puolueiden kieltämiseen ja lopulta täydellisen diktatuurin rakentamiseen.

Tuhopoltosta otettiin kiinni hollantilainen kommunisti Marinus van der Lubbe, joka myöhemmin todettiin syylliseksi, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Muut vapautettiin. Yhä kiistellään siitä, sytyttikö hän tosiaan rakennuksen yksin. Van der Lubben oikeudenkäynnin yhteydessä syytettiin salaliitosta tuhopolttoon neljää muuta kommunistia, joista kolme oli bulgarialaisia – Georgi Dimitrov, Vasil Tanev ja Blagoi Popov –, mutta heidät todettiin todisteiden puutteessa syyttömiksi ja karkotettiin Neuvostoliittoon.[1][2]

Lähteet

  • Metaxas, Eric (suom. Pitkänen, Merja ja Sevón, Marja: Bonhoeffer – pastori, marttyyri, näkijä, vakooja. Päivä Osakeyhtiö, 2013. ISBN 978-952-475-585-6

Viitteet

  1. ↑ Bonhoeffer, 2013. Valtiopäivätalon palo, sivut 157–162
  2. ↑ Tuominen, Arvo: Kremlin kellot. Muistelmia vuosilta 1933-1939, s. 258. Tammi, 1957.

Kirjallisuutta

  • Bahar, Alexander – Kugel, Wilfried: Der Reichtagsbrand: Geschichte einer Provokation. (Neue Kleine Bibliothek, 182) Köln: PapyRossa, 2013. ISBN 978-3-89438-495-1

Aiheesta muualla