Samuli Paulaharju

Tässä artikkelissa Samuli Paulaharju:n aihetta tarkastellaan perusteellisesti tavoitteena analysoida tyhjentävästi sen eri puolia ja tarjota täydellinen näkemys sen tärkeydestä ja vaikutuksista nykypäivän yhteiskuntaan. Näillä linjoilla käsitellään sekä historiallisia että kulttuurisia näkökohtia sekä viimeaikaisia ​​Samuli Paulaharju:een liittyviä tutkimuksia ja havaintoja. Lisäksi tarkastellaan alan asiantuntijoiden erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä tämän jatkuvasti kehittyvän aiheen valottamiseksi. Toivotaan, että tämä artikkeli ei ainoastaan ​​tarjoa arvokasta tietoa, vaan myös herättää pohdintaa ja keskustelua Samuli Paulaharju:stä, jotta edistetään syvempää ja monipuolisempaa ymmärrystä tästä aiheesta.

Samuli Paulaharju
Henkilötiedot
Syntynyt14. huhtikuuta 1875
Kurikka
Kuollut6. helmikuuta 1944 (68 vuotta)
Oulu
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, kansakoulunopettaja, valokuvaaja
Puoliso Kreeta-Liisa Paulaharju, s. Isokorpi, (1895–k.1913)
Jenny Paulaharju, s. Simelius (1919–1944)
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Aikakausi 1906–1943
Aiheet kansanperinne; kirjoitti, valokuvasi, piirsi, keräsi
Esikoisteos Kansatieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä (1906)
Muuta tietoa

Oulun Tuiraan on vuonna 1995 pystytetty kuvanveistäjä Ari Kochin tekemä Samuli Paulaharjun muistomerkki Tuirasta Ruijan rannoille.
Samuli Paulaharjun elämäntyön tunnettuuden parantamiseksi ja hänelle tärkeiden kansanperinteen keräämisen ja julkaisemisen sekä perinteisen käsityötaidon ja rakennustaidon edistämiseksi on perustettu Samuli Paulaharjun Säätiö 1998.

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Samuli Paulaharju (14. huhtikuuta 1875 Kurikka – 6. helmikuuta 1944 Oulu) oli kansakoulunopettaja, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä. Paulaharju oli myös merkittävä suomalainen valokuvaaja.

Elämä ja ura

Paulaharju oli käsityönopettajana Oulun kuurojen koulussa, ja hän työskenteli myös Oulun museon hoitajana. Hän valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1901. Seminaarin opettaja Yrjö Blomstedtin kehotuksesta Paulaharju alkoi kesäisin tehdä kansanperinteen keruumatkoja. Paulaharju muutti vuonna 1904 Ouluun, missä hän asui kuolemaansa saakka. Paulaharju tapasi ihmisiä, haastatteli heitä ja kirjoitti muistiin tuhansia sivuja vanhojen kertomuksia entisistä tavoista, taioista ja tapahtumista yli neljänkymmenen vuoden aikana. Paulaharju otti myös keruumatkoillaan runsaasti valokuvia, ja hän piirsi taidokkaasti kohteita ja vanhoja esineitä. Matkat hän teki vuodesta toiseen pääosin jalan – satoja, jopa tuhat kilometriä kesässä.

Samuli Paulaharjun ensimmäinen vaimo oli Kreeta-Liisa (o.s. Isokorpi), ja tästä avioliitosta syntyi viisi lasta. Kreeta-Liisa kuoli 1913. Samulin toinen vaimo Jenny Paulaharju (vuodesta 1919) oli myös opettajana samassa kuurojen koulussa. Tämä avioliitto oli lapseton. Samuli ja Jenny matkustivat usein yhdessä keräten kansanperinnettä. Talvisin Samuli Paulaharju työsti kesäisten keruumatkojensa tuloksia julkaistavaksi. Aikalaisten kertoman mukaan tämäkin työvaihe toteutettiin äärimmäisen pikkutarkasti.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on runsaat Paulaharjun kokoamat kokoelmat, joista on hyödynnetty julkisuudessa vain osaa. Elämänsä aikana Paulaharju julkaisi kymmeniä teoksia ja satoja lehtijuttuja, ja hän oli Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1943. Elämäkertateoksen mukaan Paulaharju joutui jossain määrin kärsimään ja muutamien henkilöiden taholta tuntemaan alemmuudentunnetta akateemisen loppututkinnon suorittaneiden ammattitutkijoiden seurassa. Sitä vastoin jälkimaailma on tehnyt hänelle kunniaa. Sekä Paulaharjun kuvaileva että suoremmin kansatieteellinen tuotanto nauttii suurta arvostusta, ja hänen kirjoistaan ilmestyy uusia painoksia.

Paulaharju osui tallettamaan myöhemmin kirjaimellisesti kadonnutta maailmaa esimerkiksi teoksessaan Sompio. Sompion kylät jäivät sotien jälkeen tekoaltaiden alle. Sama koskee tietysti Petsamon kuvauksia. Kaunokirjallisin perustein Tunturien yöpuolta puolestaan on kulttikirjan maineessa, jonka se on saavuttanut sekoittamalla omaperäisesti tarinaperinteeseen yleismaailmallisen kauhukertomuksen aineksia.

Samuli ja Jenny Paulaharju asuivat Oulussa Tuiran kaupunginosassa Valta- ja Kalliotien puisessa kulmatalossa, joka tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä Sininen talo. Tuiraan on vuonna 1995 pystytetty kuvanveistäjä Ari Kochin tekemä Samuli Paulaharjun muistomerkki Tuirasta Ruijan rannoille.

Tuomas Anhava oli Samuli ja Kreeta-Liisa Paulaharjun tyttärenpoika.[1] Eversti, museonjohtaja ja kansanperinteen kerääjä Ahti Paulaharju oli Samuli ja Kreeta-Liisa Paulaharjun poika. Ahti Paulaharjun poika on eversti, sotahistorioitsija Jyri Paulaharju,[2][3][4]

Samuli Paulaharjun elämäntyön tunnettuuden parantamiseksi ja hänelle tärkeiden kansanperinteen keräämisen ja julkaisemisen sekä perinteisen käsityötaidon ja rakennustaidon edistämiseksi on perustettu Samuli Paulaharjun Säätiö[5]

Osana Pelasta kirja -hanketta useimmat Samuli Paulaharjun kirjat on digitoitu sähköiseen muotoon. Näitä voi ladata Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doriasta.[6]

Tuotantoa

Paulaharjun entinen asunto Oulun Tuirassa. Sittemmin Sinisenä talona tunnetussa rakennuksessa on toiminut muun muassa antikvariaatti.
  • Kansatieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä. SKS, 1906.
  • Matkakertomuksia Karjalan kankahilta. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1908.
  • Kuvauksia Hailuodosta. Kansanvalistusseura, 1914.
  • Kuva tuolta, toinen täältä kautta Suur-Suomen. Kirja, 1919.
  • Kolttain mailta: Kansatieteellisiä kuvauksia Kuollan Lapista. Kirja, 1921.
  • Lapin muisteluksia. Kirja, 1922.
  • Kainuun mailta : kansantietoutta Kajaanin kulmilta. Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1922.
  • Vanhaa Lappia ja Perä-Pohjaa. Kirja, 1923.
  • Syntymä, lapsuus ja kuolema. Vienan-Karjalan tapoja ja uskomuksia. WSOY, 1924.
  • Wanha Raahe. Kirja, 1925.
  • Taka-Lappia. WSOY, 1927.
  • Ruijan suomalaisia. Kirja, 1928.
  • Suomenselän vieriltä. WSOY, 1930.
  • Seitoja ja seidan palvontaa. (Eripainos aikakauskirjasta Suomi) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1932.
  • Härmän aukeilta. WSOY, 1932.
  • Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita. WSOY, 1934.
  • Ruijan äärimmäisillä saarilla. WSOY, 1935.
  • Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta. WSOY, 1937.
  • Sompio: Luiron korpien vanhaa elämää. WSOY, 1939.
  • Rintakyliä ja larvamaita : Kurikan wanhaa elämää. WSOY, 1943.

Postuumit teokset

  • Metsän satua ja totta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000 (1. painos 1945). ISBN 951-746-236-0
  • Vaeltaja tunturien maassa. Porvoo: WSOY, 1947.
  • Kymmenen virran maata. (Toimittanut Erkki Kärkkäinen) Oulu: Oulu-seura, 1995. ISBN 951-96461-1-6
  • Syntymä, lapsuus ja kuolema: Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia. (Toimittanut Pekka Laaksonen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-825-5
  • Karjalaista rakennustaitoa: Kuvaus Pohjois- ja Itä-Karjalan rakennuksista. (Toimittanut Pekka Laaksonen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-525-4
  • Kytösavujen mailla: Kuvauksia Etelä-Pohjanmaalta. (Kirjoitukset julkaistu pääosin Vaasa-lehdessä 1920–1940-luvulla. Toimittanut Marjut Paulaharju) Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30349-6
  • Samuli Paulaharjun Inkeri. (Lehtikirjoituksia Samuli Paulaharjun vuonna 1911 Inkeriin suuntautuneelta rakennustutkimusmatkalta. Toimittanut Marjut Paulaharju) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Museovirasto, 2010. ISBN 978-951-616-217-4
  • Ingermanlandija glazami Samuli Paulakharju Veloekspeditsija letom 1911 goda. Gjolj 2014.(venäl. Samuli Paulaharjun Inkeri). ISBN 978-590-479-021-9

Uusintapainoksia

  • Matkakuvia Karjalan kankailta 1907. (Ilmestynyt aiemmin 1909 teoksessa: Matkakertomuksia Karjalan kankahilta, 1908. Toimittanut Pekka Laaksonen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1981. ISBN 951-717-251-6
  • Kuva sieltä, toinen täältä kautta Suur-Suomen. WSOY 1944 (1. painos 1919)
  • Kolttain mailta: Kansatieteellisiä kuvauksia Kuolan Lapista. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009 (1. painos 1921). ISBN 978-952-222-072-1
  • Lapin muisteluksia
  • Kainuun mailta: Kansantietoutta Kajaanin kulmilta. Porvoo: WSOY, 1958 (1. painos 1922).
  • Kainuun mailta : Kansantietoutta Kajaanin kulmilta. Julkaisupaikka: Helsinki: Salakirjat, 2016.
  • Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa. Helsinki: WSOY, 1963 (1. painos 1923).
  • Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa. (Esipuhe Pekka Laaksonen) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010 (1. painos 1923). ISBN 978-952-222-171-1
  • Taka-Lappia
  • Ruijan suomalaisia. Helsinki: WSOY, 1985 (1. painos 1928). ISBN 951-0-13022-2
  • Suomenselän vieriltä. Helsinki: WSOY, 1981 (1. painos 1930). ISBN 951-0-10897-9
  • Härmän aukeilta. Helsinki: WSOY, 1996 (1. painos 1932). ISBN 951-0-20917-1
  • Tunturien yöpuolta: Vanhoja tarinoita. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000 (1. painos: WSOY, 1934). ISBN 951-746-174-7
  • Ruijan äärimmäisillä saarilla. Porvoo Helsinki: WSOY, 1968 (1. painos 1935).
  • Sompio
  • Rintakyliä ja larvamaita: Kurikan wanhaa elämää. Helsinki: WSOY, 2001 (1. painos 1943). ISBN 951-0-25729-X

Kuvia

  • Samuli Paulaharjun valokuvia
  • Jenny Paulaharju (oik.) harrasti myös perinteen keräämistä. Utsjoki, 1925.
    Jenny Paulaharju (oik.) harrasti myös perinteen keräämistä.
    Utsjoki, 1925.
  • Kallojärven kylän lapsia. Kittilä, 1920.
    Kallojärven kylän lapsia.
    Kittilä, 1920.
  • Kurkiluoman heinäväki puolipäivällisellä. Ylihärmä, 1929.
    Kurkiluoman heinäväki puolipäivällisellä.
    Ylihärmä, 1929.
  • Pellon raivaajat. Kiiminki, 1913.
    Pellon raivaajat.
    Kiiminki, 1913.
  • Tervahauta Tikkalan kylässä. Pihtipudas, 1910.
    Tervahauta Tikkalan kylässä.
    Pihtipudas, 1910.

Lähteet

  1. ↑ Kalemaa, Kalevi: ”Anhava, Tuomas (1927–2001)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 307–308. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Myllyniemi, Urho: ”Paulaharju, Jyri (1932–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 565–566. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Syrjö, Veli-Matti: ”Paulaharju, Samuli (1875–1944)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 566–567. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Kuka kukin on 1954, s. 625. Ahti Paulaharju.
  5. ↑ http://www.paulaharju.fi/
  6. ↑ Samuli Paulaharjun teoksia Suomen kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria, doria.fi. Viitattu 24.10.2019. (suomeksi)

Kirjallisuutta

  • Harju, Marjut: Samuli Paulaharju: Ruijanrannan reppuherra. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 490) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1989. ISBN 951-717-537-X
  • Paulaharju, Marjut: Monena mies matkalla. Samuli Paulaharjun elämästä, matkoista ja kertojista. BoD. 2018. ISBN 978-952-80-0135-5

Aiheesta muualla