Tämä artikkeli käsittelee aihetta Savo-Karjala (Kuopio), erittäin tärkeä kysymys, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion viime vuosina. Savo-Karjala (Kuopio) on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin terveydestä talouteen. Kautta tekstin analysoidaan Savo-Karjala (Kuopio):n eri puolia sen historiasta ja kehityksestä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi tarkastellaan mahdollisia ratkaisuja ja ehdotuksia Savo-Karjala (Kuopio):n asettamiin haasteisiin vastaamiseksi nykymaailmassa. Moniulotteisen lähestymistavan avulla tavoitteena on tarjota lukijalle täydellinen ja päivitetty näkemys Savo-Karjala (Kuopio):stä, jotta voidaan edistää keskustelua ja ymmärrystä tästä ilmiöstä.
Savo-Karjala oli Kuopiossa vuosina 1888–1901 ilmestynyt sanomalehti[1].
Kuopion vanhasuomalaiset perustivat Savo-Karjalan nuorsuomalaiseksi muuttuneen Savon kilpailijaksi. Erityisesti sen taustalla olleita pappeja ja opettajia ärsytti Savoa toimittaneiden Juhani ja Pekka Brofeldtin uskonnollinen vapaamielisyys. Savo-Karjala oli linjaltaan suomenmielinen ja hengeltään ankaran kirkollinen. Sortovuosina lehdestä tuli K. Onni G. Hannikaisen johdolla perustuslaillinen. Sensuuriviranomaiset lakkauttivat sen ensin määräajaksi vuonna 1899 ja sitten lopullisesti syyskuussa 1901.[1]
Lehti ilmestyi aluksi kahdesti ja vuodesta 1889 lähtien kolmesti viikossa. Savosta poiketen Savo-Karjala levisi myös Kuopion läänin itäosaan Pohjois-Karjalaan. Sen levikki oli 2500 kappaletta vuonna 1899. Päätoimittajina työskentelivät Bruno Granit-Ilmoniemi (1888, 1890–1893, 1899 ja 1901), Otto Julius Cantell (Kantele, 1889–1890), Aatu Leinonen (1894–1896), Samuli Koski (1896), Väinö Koivisto (vastaava toimittaja 1897 ja 1898) ja K. Onni G. Hannikainen (1897–1901).[1]