Savo-karjalainen osakunta
Savo-karjalainen osakunta on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. Tämä aihe, joka tunnetaan merkityksestään yhteiskunnan eri osa-alueilla, on herättänyt asiantuntijoiden ja sen vaikutusten ymmärtämisestä kiinnostuneiden ihmisten huomion. Kun perehdyt Savo-karjalainen osakunta:een, esiin tulee uusia näkökulmia ja kysymyksiä, jotka kutsuvat sinut tutkimaan sen monia puolia. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen Savo-karjalainen osakunta:stä ja käsittelee kaikkea sen alkuperästä sen nykyisiin vaikutuksiin. Yksityiskohtaisen analyysin ja rikastuttavien pohdiskelujen avulla sen on tarkoitus tarjota lukijalle laajempi ja rikastuttavampi katsaus Savo-karjalainen osakunta:een.
Savo-karjalainen osakunta oli Keisarilliseen Aleksanteri-Yliopistoon vuonna 1833 perustettu ja vuonna 1905 edelleen jaettu osakunta.[1] Nykyään Savo-karjalaisen osakunnan perinteitä jatketaan Helsingin yliopiston Savolaisessa osakunnassa ja Karjalaisessa Osakunnassa.
Historia
Natio Wiburgensis eli Viipurilainen kansakunta mainitaan ensimmäistä kertaa Turun akatemian konsistorin pöytäkirjoissa vuonna 1679. Osakunta eli ja toimi myös Turun palon jälkeen vuonna 1827 yliopiston siirryttyä Helsinkiin. Osakunnan inspehtori, kirurgian professori N. A. Ursin erosi tehtävästään vuonna 1832. Syynä eroon oli erimielisyydet ylioppilaiden kanssa. Koska osakunnan jäsenmäärä oli kasvanut voimakkaasti edellisinä vuosina, rehtori Erik Melartin esitti, että Natio Wiburgensis jaettaisiin kahtia, uuteen Viipurilaiseen osakuntaan ja Savo-karjalaiseen osakuntaan.
Osakunnan ensimmäinen jakso 1833–1852
Savo-karjalaiset perivät sääntönsä vanhalta Viipurilaiselta kansakunnalta. Vuosina 1833–1852 osakunnan keskimääräinen jäsenluku oli 72, ja se oli tuolloin koko ajan yliopiston toiseksi suurin tai suurin osakunta.
Vuonna 1852 keisari Nikolai I määräsi osakunnat lakkautettaviksi. Savo-karjalainen osakunta vietti päättäjäisjuhlaansa 9. joulukuuta 1852 Ravintola Kaisaniemessä. Osakunnan laulajat esittivät tilaisuudessa ensimmäistä kertaa Savolaisen laulun, jonka Karl Collan oli säveltänyt parina edellisenä päivänä.
Ylioppilastiedekuntien aika 1852–1868
Kun osakuntatoiminta oli virallisesti kielletty, Helsingin yliopistossa opiskelijoiden kokoontuminen oli sallittua vain ylioppilastiedekuntien piirissä. Osakuntalaitoksen perinteitä ei kuitenkaan unohdettu, ja keisarin vaihduttua Aleksanteri II:ksi ja ilmapiirin vapaannuttua Savo-karjalainen osakunta heräsi epäviralliseen eloon vuonna 1857. Osakunnan kokoukset pidettiin vuorotellen eri jäsenten luona ja piilossa julkisuudelta.
Epävirallisten osakuntien piirissä syntyi omia käsinkirjoitettuja sanomalehtiä. "Savo-Karjalainen" perustettiin syksyllä 1864.
Osakuntatoiminta jatkuu 1868–1905
1880-luvulla osakunnan piirissä aloitettiin yhteisten illanviettojen ("klubi-illat") järjestäminen. Ensimmäistä köyri-iltaa pidettiin 10. lokakuuta 1886, josta kehittyi sittemmin Savolaisen osakunnan talakkunajuhla.
Tunnettuja jäseniä
- August Ahlqvist
- Juhani Aho
- Adolf Edvard Arppe
- Fabian Collan
- Pietari Hannikainen
- Ilmari Krohn
- Robert Mauritz von Fieandt
- Herman Kellgren
- K. Kiljander
- K. J. G. Sirelius
- P. E. Svinhufvud
- K. K. Tigerstedt
Lähteet
- Savo-karjalaisen osakunnan historia (1939). Savolainen ja karjalainen osakunta. 400 s. WSOY, Porvoo.