Tässä artikkelissa Se käy kuin leikiten:n aihetta käsitellään eri näkökulmista ja keskusteluista. Se käy kuin leikiten on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri osa-alueilla ja herättänyt suuria odotuksia asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Seuraavilla riveillä tarkastellaan Se käy kuin leikiten:een liittyviä seurauksia, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja, jotta tästä aiheesta saadaan kattava ja valaiseva näkemys. Lisäksi otetaan huomioon erilaiset mielipiteet ja lähestymistavat analyysin rikastamiseksi ja moniulotteisen näkemyksen saamiseksi Se käy kuin leikiten:stä.
Se käy kuin leikiten | |
---|---|
It’s a Gift | |
![]() Elokuvan teatterijuliste vuodelta 1934. |
|
Ohjaaja | Norman Z. McLeod [1] |
Käsikirjoittaja | Jack Cunningham [2] |
Tuottaja | William LeBaron [2] |
Säveltäjä | John Leipold [2] |
Kuvaaja | Henry Sharp [2] |
Pääosat |
W. C. Fields Kathleen Howard Jean Rouverol [1] |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat [1] |
Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures [1] |
Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
Kesto | 73 min [3] |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Se käy kuin leikiten (It’s a Gift, televisioesityksissä käytetty myös nimeä Sehän käy kuin leikiten) on Norman Z. McLeodin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1934.[1]
Elokuvan päätähtenä on koomikko W. C. Fields. Fields esittää siinä sekatavarakauppiasta nimeltä Harold Bissonette, jonka haaveena on tulla kalifornialaisen appelsiinifarmin omistajaksi. Bissonetten valittavaa vaimoa näyttelee Kathleen Howard. Myös Baby LeRoy esiintyy elokuvassa pikkulapsen roolissa.[4][5] Monet elokuvan sketseistä olivat saaneet alkunsa W. C. Fieldsin vaudeville-esityksistä.[4]
Se käy kuin leikiten nimettiin vuonna 2010 yhdysvaltalaiseen National Film Registry -arkistoon.[6][7] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[8]