Kautta historian Segeža on ollut ihmiskunnan erittäin kiinnostava aihe. Muinaisista ajoista nykypäivään Segeža on herättänyt uteliaisuutta, keskustelua ja pohdintaa yhteiskunnassa. Segeža:stä on kirjoitettu, tehty elokuvia, tehty tutkimuksia ja lueteltu lukuisia kirjoja, jotka osoittavat sen tärkeyden ja merkityksen ihmisten elämässä. Segeža voi käsitellä eri näkökohtia tieteellisestä ja teknologisesta kulttuuriseen ja filosofiseen, mikä tekee siitä monialaisen ja laaja-alaisen aiheen. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Segeža:een tavoitteenamme laajentaa tietämystämme ja ymmärrystämme tästä kiehtovasta aiheesta.
Segeža (Сегежа) Segee, Segehe, Sekee, Sekehe |
|
---|---|
![]() Sekeen rautatieasema sijaitsee Muurmannin radan varrella |
|
![]() lippu |
![]() vaakuna |
![]() ![]() Segeža |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio |
![]() |
Tasavalta | Karjalan tasavalta |
Piiri | Segežan piiri |
Perustettu | 1914 |
Kaupungiksi | 1943 |
Pinta-ala ([1]) | |
– Kokonaispinta-ala | 19 km² |
Väkiluku (2010) | 29 631 |
Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
Postinumero | 186 420 |
Suuntanumero(t) | +7 81431 |
Segeža[2] (ven. Сегежа, suom. myös Segee, Segehe, Sekee tai Sekehe[3][4]) on kaupunki ja kaupunkikunta Muurmannin radan varrella Karjalan tasavallassa Venäjällä. Segeža on Segežan piirin keskus. Se sijaitsee Uikujärven länsirannalla noin 250 kilometriä Petroskoista pohjoiseen.
Asukkaita on 29 600 (2010). Alue toimii metsäteollisuuskeskuksena (paperi- ja selluloosateollisuutta) ja Segežassa on satama Vienanmeren–Itämeren kanavan varrella. Segežassa on myös Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Karjalan rovastikunnan seurakunta kirkkoineen.[5]
Ensimmäisiä mainintoja asutuksesta alueella on 1500-luvulta. Segežan rautatieasema perustettiin vuonna 1914 Muurmannin radan varrelle, joka yhdisti Venäjän strategisesti tärkeisiin Barentsinmeren satamiin. Tuota kautta Venäjän keisarikunta sai Saksan valtakunnan ja Itävalta-Unkarin vastaiseen taisteluun ensimmäisessä maailmansodassa Ranskasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta sotatarvikkeita.
Neuvostovallan aikana oleellinen oli vankityövoimalla toteutettu Vienanmeren–Itämeren kanavan rakentaminen. Sen tultua valmiiksi 1933 saatettiin työvoimaa käyttää muuhun infrastruktuuri- sekä teollisuusrakentamiseen. Vuonna 1939 aloitettiin paperitehtaan ja sen tarvitseman sellutehtaan rakentaminen. Tämäkin oli NKVD:n hanke. Aiheeseen liittyviä teemoja on esillä kaupunginmuseossa. Toisen maailmansodan aikana tehtaassa tuotettiin kuitenkin kranaatinheittimiä ja miinoja ja paperin ja sellun tuotantoon siirryttiin vuonna 1943.lähde?
Suomen ilmavoimat kohdisti Segežaa vastaan rykmenttipommituksia vuonna 1942.[6]
Toisin kuin Karhumäkeä ei Segežaa jatkosodan aikana miehitetty, vaan se muodosti partisaanitoiminnan tukikeskuksen. Segežasta tuli kaupunki vuonna 1943.
Segeža on ensisijaisesti puunjalostuspaikkakunta. Segežski tselljulozno-bumažnyi kombinat -tehtaan lisäksi siellä on myös saha, puunkorjuuyhtiöitä ja Nadvoitsyn alumiinitehdas.
Väkiluku | 1959 | 1970 | 1979 | 1989 | 2002 | 2005 |
Segeža | 19 700 | 28 800 | 36 400 | 38 200 | 34 214 | 33 600 |
Venäjän keisarikunnassa järjestettiin väestönlaskenta 1897 ja Neuvostoliitossa 1926, 1939, 1959, 1970, 1979 ja 1989 sekä Venäjän federaatiossa 2002, joten kaikki luvut eivät ole virallisen väestönlaskennan tuloksia.lähde?
Segežan suomalaisia ystävyyskaupunkeja ovat Lieksa, Nurmes ja Kajaani.
Hallinnollinen keskus: Segeža
Idel –
Vojatsu (Nadvoitsy) –
Papinkoski (Popov Porog) –
Mustakoski (Tšornyi Porog) –
Uikujärvi (Valdai)