Tässä artikkelissa Seija Järvinen (musiikinopettaja):tä käsitellään eri näkökulmista, jotta voimme tarjota täydellisen ja yksityiskohtaisen kuvan tästä aiheesta. Sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa analysoidaan. Lisäksi esitetään erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia, joiden avulla lukija voi muodostaa selkeän ja objektiivisen käsityksen. Tiukan ja kriittisen lähestymistavan kautta tavoitteena on tarjota globaali visio, joka kutsuu pohdiskelemaan ja keskusteluun. Seija Järvinen (musiikinopettaja) on erittäin ajankohtainen aihe, joka ansaitsee tutkimisen ja ymmärtämisen kokonaisuudessaan, minkä vuoksi tätä artikkelia ehdotetaan perustyökaluksi niille, jotka haluavat syventää sen ymmärrystä.
Seija Tertta Sinikka Järvinen (ent. Saarikko, o.s. Saloheimo;[1] 23. tammikuuta 1931 Helsinki – 12. toukokuuta 2020[2]) oli suomalainen pianonsoitonopettaja ja musiikin lehtori.[3] Hän perusti vuonna 1972 yhdessä puolisonsa Klaus Järvisen kanssa Oulunkylän pop & jazz -opiston.[4]
Järvinen vietti lapsuutensa Käkisalmella ja Sortavalassa, jonne perhe muutti Helsingistä tuomari-isän työn vuoksi. Toisen maailmansodan aiheuttaman aluemenetyksen vuoksi he joutuivat siirtymään Mikkeliin. Hän aloitti 1950-luvulla musiikinopettajana Helsingin uudessa yhteiskoulussa. Tutustuessaan Klaus Järviseen hän oli perheellinen. Poikansa skitsofrenian vuoksi Järvinen ryhtyi ajamaan skitsofreenikkojen asiaa, muun muassa hoitokotien perustamista. Järviselle on myönnetty sosiaalineuvoksen arvonimi.[4]
Järvinen on televisio-ohjaaja Tertta Saarikon äiti ja näyttelijä Outi Mäenpään täti.[4]
Järvisen äiti oli omaa sukua Hjelt, ja hänen isoisänsä isä oli arkkiatri Otto E. A. Hjelt.[1]