Tämän päivän artikkelissa aiomme analysoida yksityiskohtaisesti Selkärankareuma:tä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Selkärankareuma on aihe, joka on saanut suuren merkityksen viime vuosina, ja se on herättänyt suurta keskustelua ja kiistoja. Kautta historian Selkärankareuma on ollut tutkimuksen ja keskustelun kohteena, ja se on kehittynyt ja sopeutunut yhteiskunnan muutoksiin. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, joita on olemassa Selkärankareuma:stä, sekä sen vaikutusta eri alueilla. Lisäksi tutkimme sen yhteyttä ajankohtaisiin tapahtumiin ja sen ennustetta tulevaisuuteen.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Selkärankareuma (Spondylarthritis ancylopoetica, Bechterewin tauti) on tulehduksellinen reumasairaus. Se on lähes yhtä yleinen kuin nivelreuma. Se etenee yleensä vähitellen selvästi tunnistettavaksi selkärankareumaksi – usein diagnoosiin päästään vasta vuosien oireilun jälkeen. 20–30 vuotta on tavallisin sairastumisikä, ja sairaus on miehillä 2–3 kertaa tavallisempi kuin naisilla.lähde? Niveltulehdusta esiintyy erityisesti selkärangan mutta myös etenkin alaraajojen nivelissä. Aluksi esiintyy selän jäykkyyttä aamuisin, joka helpottuu liikkumisen myötä. Sairaus etenee hitaasti, ja ajan mittaan selkä saattaa jäykistyä.
Suomessa röntgenmuutosten perusteella esiintyvyys aikuisväestössä on 1 prosentti. Selkärankareuma alkaa nuorella iällä ja voi johtaa työ- ja toimintakyvyn huomattavaan heikkenemiseen, ja näin sairaudella on merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia.
Tautia voidaan alkuvaiheessa epäillä oireiden perusteella, mutta se voidaan varmistaa ristiluun ja lantion luiden liitoskohtaan myöhemmin ilmaantuvien tyypillisten muutosten perusteella. Noin neljännes potilaista sairastaa joskus silmän värikalvontulehduksen.
Selkärankareuman diagnostinen viive eli se aika, joka kuluu oireiden alkamisesta diagnoosin varmistumiseen, on ollut jopa 5–11 vuotta. Nopeasti rauhoittuva tauti vaurioittaa niveliä vähemmän kuin pitkään aktiivisena jatkuva sairaus. Varhaisella diagnoosilla pyritään potilaan mahdollisimman täsmälliseen taudin hoitoon ja näin parantamaan potilaan ennustetta.
Melkein kaikilta selkärankareumaan sairastuneilta löytyy verestä perinnöllinen HLA-B27 antigeeni, joka on ilmeinen riskitekijä. Kuitenkin vain 2–5 prosenttia kaikista HLA-B27-positiivisista ihmisistä sairastuu. On mahdollista, että selkärankareuman varsinainen käynnistävä tekijä on bakteeri-infektio. Erityisesti eräät virtsa- ja sukupuolielinten sekä suoliston infektiot altistavat reaktiiviselle artriitille, joka melko usein edeltää selkärankareumaa.
Myös hampaiden ja ienten tulehdukset voivat aiheuttaa selkärankareumaa[1].
Reumaattisen selkäkivun oireisiin kuuluu aamuyöherääminen säryn vuoksi. Särky ei myöskään rauhoitu levolla, vaan päin vastoin liikunnan avulla. Oireilu alkaa vähitellen ja alle 40-vuotiaana.[2]
Selkärankareuman lääke- ja muulla hoidolla pyritään potilaan kipujen lievittämiseen, selän jäykistymisen estämiseen ja ryhdin säilyttämiseen.[3] Hoidolla pyritään myös taudin etenemisen hidastamiseen.
Selkärankareuman lääkehoito oli pitkään lähes kokonaan tulehduskipulääkkeiden varassa. Nivelreuman hoidossa käytetyillä antireumaattisilla lääkkeillä on selkärankareumassa melko heikko teho. Sulfasalatsiinista on näyttöä taudin lievittämisessä etenkin raajanivelten tulehdusten osalta. Metotreksaatin tehosta näyttö on niukka. Koska hoitovaihtoehdot ovat selkärankareumassa olleet rajoitetut, biologiset reumalääkkeet ovat tuoneet merkittävän lisän selkärankareuman hoidossa sen vaikeammissa muodoissa[3].
Vuonna 2017 julkaistun tieteellisten tutkimusten yhteenvedon mukaan vaikuttaisi siltä, että selkärankareuman oireet saattavat lievittyä myös eräiden ruoka-aineiden välttämisellä. Tarkastelluista tutkimuksista saadun näytön todistusvoima arvioitiin kuitenkin vaatimattomaksi tai erittäin vaatimattomaksi myös siltä osin, kun tuloksena oli, ettei vaikutusta tai tilastollista yhteyttä löytynyt. Vuoteen 2017 mennessä laadituissa interventiokokeissa oli havaittu, että tärkkelyspitoisten ruokien käytön vähentäminen ja maitotuotteiden käytön lopettaminen lievittivät selkärankareuman oireita. Sen sijaan kalaöljyn, omega 3 -rasvahapon, linolihapon, tyydyttyneen tai kertatyydyttymättömän rasvan, hiilihydraatin, proteiinin tai kuidun saannin ei ollut havaittu vaikuttavan selkärankareuman oireisiin.[4][5]
Lihan ja lihajalosteiden, hedelmien ja vihannesten tai suolan käytön vaikutuksesta ei ollut laadittu interventiokokeita vuoteen 2017 mennessä. Muita tutkimusmenetelmiä käyttävässä tutkimuksessa oli kuitenkin havaittu tilastollinen yhteys hedelmien ja vihannesten nauttimisen ja oireiden lievän pahenemisen välillä. Lihan ja lihajalosteiden, suolan tai pikaruoan käytön ja selkärankareuman oireiston väliltä ei ollut löytynyt yhteyttä.[4][6]