Seppo Lindblom

Tässä artikkelissa käsittelemme ongelmaa Seppo Lindblom:stä, joka on äärimmäisen tärkeä tänään. Seppo Lindblom on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena eri aloilla, koska sen vaikutus ja merkitys on kiistaton. Kautta historian Seppo Lindblom:llä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnassa ja se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Sen merkitys ylittää rajat ja tieteenalat, mikä tekee sen opiskelusta ja ymmärtämisestä perustavanlaatuista ympäröivän maailman ymmärtämiselle. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Seppo Lindblom:een, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.

Seppo Lindblom
Kauppa- ja teolisuusministeri Seppo Lindblom Rakennusvalmisteen kalustelevytehtaan vihkiäisissä 23. lokakuuta 1984 Forssassa.
Kauppa- ja teolisuusministeri Seppo Lindblom Rakennusvalmisteen kalustelevytehtaan vihkiäisissä 23. lokakuuta 1984 Forssassa.
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
Paasion II hallitus
23.2.1972–4.9.1972
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Sorsan IV hallitus
6.5.1983–30.4.1987
Edeltäjä Esko Ollila
Seuraaja Ilkka Suominen
Henkilötiedot
Syntynyt9. elokuuta 1935
Helsinki
Ammatti taloudellisen tutkimuslaitoksen johtaja, pankinjohtaja
Puoliso Anneli Mirjami Johansson (1958-)
Tiedot
Puolue Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Koulutus valtiotieteen tohtori (2002)
Tutkinnot Helsingin yliopisto

Seppo Olavi Lindblom (s. 9. elokuuta 1935 Helsinki) on suomalainen sosiaalidemokraattinen talousmies ja poliitikko sekä entinen ministeri ja Postipankin pääjohtaja.

Lindblomin isä oli ammattiyhdistysjohtaja Olavi Lindblom. Lindblom itse liittyi SDP:hen ja Akateemiseen sos.dem. yhdistykseen 1950-luvun puolivälissä. Lindblom pääsi ylioppilaaksi 1954 ja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1960.

Koiviston sihteerinä

Lindblom työskenteli Suomen Työväen Säästöpankin konttorinhoitajana 1958–1960 ja Suomen Pankin tutkijana 1960–1968. Hän tuli julkisuuteen toimiessaan pääministeri Mauno Koiviston poliittisena sihteerinä 1968–1970. 1970-luvun alussa Lindblom oli Työväen Taloudellisen Tutkimuslaitoksen esimiehenä 1970–1972, valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä 1973–1974 ja valtioneuvoston tulopoliittisena virkamiehenä 1973–1974.[1]

Lindblom ei tuntenut Koivistoa kovin läheisesti suostuessaan tämän sihteeriksi vuonna 1968, mutta siitä alkoi näiden kahden yli neljä vuosikymmentä jatkunut poikkeuksellisen läheinen ystävyys ja yhteistyö.[2]

Pankkimiehenä

Suomen Pankissa Lindblom oli johtajana 1974–1982 ja johtokunnan jäsenenä 1982–1987. Viimeksi Lindblom oli Postipankin pääjohtajana 1988–1995. Hän joutui lähtemään Postipankista 1995 pankin New Yorkin sivukonttorin aiheuttamien satojen miljoonien markkojen tappioiden synnyttämän arvostelun jälkeen. Tällöin entinen presidentti Koivisto puolusti häntä voimakkaasti. Lindblom itse puolustautui toteamalla, ettei osannut varautua pankin New Yorkin konttorin jättitappioihin ja pääjohtajan erottamiseen johtaneisiin ongelmiin, vaikka "koko kansantalouden taseiden kertomista uhkakuvista olin sen sijaan osannut varoittaa. Olin näköjään ollut väärään aikaan väärässä paikassa".[2]

Ministerinä

Lindblom oli kauppa- ja teollisuusministerinä Rafael Paasion II hallituksessa 1972 ja Kalevi Sorsan IV hallituksessa 1983–1987. Ylijohtajakaudellaan Lindblom sotkeutui Zavidovo-vuotoon eli presidentin muistion julkistamiseen syksyllä 1972.[3][4]

Toiminta 2000-luvulla

Lindblom toimi Kauppa- ja teollisuusministeriön alaisen Invest in Finlandin hallituksen puheenjohtajana 2000–2004. Eläkevuosinaan Lindblom väitteli sosiaalipolitiikan alalta valtiotieteen tohtoriksi 2002. Hän on myös julkaissut runsaasti talousalan kirjallisuutta.

Perhe

Lindblomin puolisona on ollut vuodesta 1958 Anneli Mirjami Johansson. Heillä on neljä tytärtä, joista vanhin on Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom.[5][6]

Teokset

  • SAK:n palkkapolitiikan pääperiaatteet toisen maailmansodan jälkeen. Helsingin yliopisto, 1959.
  • Investointiteoria investointikyselyjen teoreettisena perustana. Helsingin yliopisto, 1966.
  • Tulopoliittisen neuvottelumenettelyn ongelmista teollistuneissa markkinatalousmaissa. Helsingin yliopisto, 1967.
  • Vasemmiston tunnonvaivat. Kirjayhtymä, 1970.
  • Suomi ja eurooppalainen talous. Snellman-instituutti, 1992. ISBN 978-951-8-42116-3
  • Kansankodin tuolla puolen – hyvinvointivaltion tilivelvollisuuden tarkastelua. Valtion Taloudellinen Tutkimuskeskus, 2002. ISBN 978-951-5-61421-6
  • Politiikka karkumatkalla. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22530-0
  • Manun matkassa. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22928-5
  • Huojuva tasavalta, Otava, 2013.

Lähteet

  1. ↑ Seppo Lindblom Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  2. ↑ a b Erkki Tuomiojan arviointi teoksesta Seppo Lindblom, Manun matkassa. Lokakuu 2009. Viitattu 2.9.2014.
  3. ↑ Halmesvirta & Ojala & Roiko-Jokela & Vilkuna: Historian sanakirja, s. 265–266. Gummerus. Jyväskylä, 1997. ISBN 951-20-5089-7
  4. ↑ Mitä–Missä–Milloin 1974, s. 80.
  5. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 530 Runeberg.org.
  6. ↑ Venla Pystynen: Tytär ei jäänyt vieraaksi Helsingin Sanomat 6.5.2023. Viitattu 6.5.2023.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Esko Ollila 		Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1983−1987 		Seuraaja:
Ilkka Suominen