Sessue Hayakawa
Tässä artikkelissa tutkimme huolellisesti Sessue Hayakawa:n aihetta, jotta voimme tarjota laajan ja täydellisen näkemyksen sen tärkeydestä ja merkityksestä nykyisessä kontekstissa. Tarkastellaan perusteellisen analyysin avulla erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, joiden avulla lukija ymmärtää täysin Sessue Hayakawa:n monimutkaisuuden ja vaikutukset eri yhteyksissä. Näillä linjoilla perehdymme Sessue Hayakawa:een liittyviin perusnäkökohtiin tarjoamalla asiaankuuluvaa tietoa, tilastotietoja ja asiantuntijalausuntoja, jotka rikastavat tietoa tästä aiheesta. Lisäksi tarkastelemme käytännön tapauksia ja henkilökohtaisia kokemuksia, jotka havainnollistavat konkreettisesti Sessue Hayakawa:n vaikutusta nyky-yhteiskunnassa. Tämä artikkeli on epäilemättä olennaista luettavaa niille, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään syvällisesti Sessue Hayakawa:n eri ulottuvuuksia.
Sessue Hayakawa (10. kesäkuuta 1889 – 23. marraskuuta 1973) oli japanilainen näyttelijä.
Ennen näyttelijäuraa
Hayakawa oli valmistautunut uraan merivoimissa, mutta hänen tärykalvonsa repeytyi uintionnettomuudessa, eikä hän läpäissyt armeijan kuntotestiä. Hän palasi teatteriin ja perusti keisarillisen teatteriryhmän, joka kierteli Yhdysvalloissa vuonna 1913. Siellä hänen lahjakkuutensa huomasi tuottaja Thomas H. Ince, joka tarjosi hänelle elokuvasopimusta. Sen jälkeen Hayakawa esiintyi useissa mykkäfilmeissä, kuten elokuvassa Typhoon (1914) ja Cecil B. DeMillen Norsunluukuningas-elokuvassa (1915). Nämä elokuvat tekivät Hayakawasta Hollywoodin ensimmäisen aasialais-amerikkalaisen tähden.
Elokuvaura
Suosiostaan huolimatta Hayakawalle tarjottiin usein samantyyppisiä rooleja joko eksoottisena roistona tai rakastajana, joten hän päätti perustaa oman tuotantoyhtiönsä. Hän lainasi miljoona dollaria entiseltä opiskelijaystävältään ja perusti Hayworth Films -yhtiön vuonna 1918. Seuraavan kolmen vuoden aikana hän tuotti ja joskus näytteli vaimonsa Tsuru Aokin kanssa 23:ssa eri elokuvassa. Yhtiö menestyi hyvin. Se tuotti vuosittain kaksi miljoonaa dollaria, joten Hayakawa alkoi elää leveästi ja rakennutti jopa linnan kodikseen. Kun työt Yhdysvalloissa harvenivat, hän muutti Eurooppaan, missä hän työskenteli näyttelijänä, näytelmäkirjailijana ja kirjailijana. Hän asui Euroopassa toisen maailmansodan ajan ja siirtyi äänielokuviin projektien kuten Tokio Joen (1949) kautta, jossa hän näytteli Humphrey Bogartin rinnalla. Toisen maailmansodan tapahtumiin perustuva Kwai-joen silta (1957) oli Hayakawan suurin menestys. Elokuvassa hän näytteli eversti Saitoa, isänmaallista japanilaista vankileirin upseeria Alec Guinnessin vastanäyttelijänä. Hayakawa sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta miessivuosasta, ja piti roolia ja suoritustaan pitkän uransa huippuna.
Hayakawa jäi eläkkeelle pian Kwai-joen sillan jälkeen vuonna 1966 ja eli zen-buddhalaisena pappina kuolemaansa asti. Hän kuoli vuonna 1973 aivoveritulppaan.
Aiheesta muualla
- Sessue Hayakawa Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Sessue Hayakawa Elonetissä.
