Nykyään Shoemaker–Levy 9 on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion kaikkialta maailmasta. Yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa ansiosta Shoemaker–Levy 9 on herättänyt kasvavaa kiinnostusta sen tutkimukseen ja analysointiin. Shoemaker–Levy 9 on jättänyt pysyvän jäljen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin aina historiallisesta alkuperästään ja sen merkityksestä nykymaailmassa. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Shoemaker–Levy 9:n merkitystä ja vaikutusta sekä sen vaikutuksia tulevaisuuteen.
Shoemaker–Levy 9 (virallinen tunnus: D/1993 F2) oli komeetta, joka iskeytyi Jupiteriin heinäkuussa 1994. Se oli yhdeksäs Carolyn ja Eugene Shoemakerin sekä David Levyn löytämä lyhyen kiertoradan komeetta.
Shoemaker–Levy 9 löydettiin Palomarin observatoriossa 24. marraskuuta 1993 otetusta valokuvasta.[1] Sen löysivät Carolyn ja Eugene Shoemaker sekä David Levy.[2]
Komeetta oli epätavallinen, sillä se oli jo hajonnut yli 20 palaseksi, kun se löydettiin. Hajoaminen oli tapahtunut heinäkuussa 1992, kun komeetta oli ohittanut Jupiterin lähietäisyydeltä. Se oli hajonnut planeetan voimakkaan painovoiman aiheuttaman vuorovesivoiman seurauksena.[2]
Komeetan laskettiin myös osuvan Jupiteriin, ja Nasalla oli avaruusalus ensimmäistä kertaa todistamassa aurinkokunnan taivaankappaleiden törmäämistä. Galileo-avaruusluotain seurasi heinäkuussa 1994 tapahtuneita törmäämisiä. Palaset nimettiin kirjaimilla A:sta W:hen, ja ensimmäinen törmäys tapahtui 16. heinäkuuta ja viimeinen 22. heinäkuuta. Muut havainnointilaitteet, kuten maanpäälliset kaukoputket ja Hubble-avaruusteleskooppi, pääsivät tarkastelemaan vasta myöhemmin Jupiterin pyörimisliikkeen vaikutuksesta esille tulleita törmäysjälkiä.[2]
Törmäysten voimaksi on laskettu noin 300 miljoonaa atomipommia, ja ne aiheuttivat 2 000 – 3 000 kilometriä korkeita suihkuja. Kaasukehä lämpeni 30 000 – 40 000 celsiusasteeseen.[2]
Tapahtuma havainnollisti Jupiterin roolia ”imurina”, joka pitää Aurinkokunnan sisemmän osan suhteellisen puhtaana asteroideista ja komeetoista, mikä on elämän kehittymiselle välttämätöntä.