Tämä artikkeli käsittelee aihetta Siirtolaisuusinstituutti, josta on tullut erittäin tärkeä nykyään. Siirtolaisuusinstituutti on erittäin tärkeä aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla akateemikoista suureen yleisöön. Vuosien varrella Siirtolaisuusinstituutti on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja merkittäviä edistysaskeleita, mikä osoittaa sen tärkeyden ja merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkitaan erilaisia Siirtolaisuusinstituutti:een liittyviä näkökohtia tavoitteena tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.
Siirtolaisuusinstituutti (ruots. Migrationsinstitutet) on muuttoliikkeiden tutkimiseen ja dokumentoimiseen erikoistunut laitos. Se perustettiin Turussa vuonna 1974.[1] Laitoksen ensimmäisenä johtajana toimi historiantutkija Olavi Koivukangas.[2] Lisäksi instituutilla on alueellinen palvelupiste, Pohjanmaan aluekeskus, Seinäjoella.
Siirtolaisuusinstituutin pääasiallisena tehtävänä on kerätä muuttoliikkeisiin ja etnisiin kysymyksiin liittyvää aineistoa sekä suorittaa ja edistää niitä koskevaa tutkimusta. Sen 36 taustajärjestöön kuuluvat mm. useimmat Suomen yliopistot ja Turun kaupunki. Pääasiallisen toimintarahoituksen Siirtolaisuusinstituutti saa opetus- ja kulttuuriministeriöltä.
Siirtolaisuusinstituutin Pohjanmaan aluekeskus aloitti toimintansa vuonna 1994. Sen tehtävänä on toteuttaa Siirtolaisuusinstituutin toiminta-ajatusta paikallisesti historiallisella ja kulttuurisella Pohjanmaalla, joka on ollut merkittävin siirtolaisuuden lähtöalue Suomessa.
Siirtolaisuusinstituutin tutkimusalaan kuuluvat historiallisen ja suomalaisen siirtolaisuuden ohella myös maahanmuutto- ja etnisyyskysymykset sekä maassamuutto. Siirtolaisuusinstituutti järjestää myös seminaareja ja konferensseja tutkijoiden välisen kanssakäymisen edistämiseksi. Tutkimusten julkaisemiseksi Siirtolaisuusinstituutilla on kuusi julkaisusarjaa sekä lisäksi kaunokirjallinen sarja ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti Siirtolaisuus–Migration.
Arkistoinnin tavoitteena on siirtolaisten sekä muuttajien elämään ja itse muuttotapahtumaan liittyvän aineiston kerääminen ja tallentaminen sekä yhteyksien ylläpito muihin arkistoihin. Arkistossa on mm. seuraavia aineistoryhmiä: asiakirjat, siirtolaislehdet, kirjeet, postikortit, haastattelut, musiikkiäänitteet, valokuvat, diat, videot, elokuvat. Lisäksi Siirtolaisuusinstituutti on kerännyt historiallista esineistöä, kuten esim. matka-arkkuja ja kotitaloustavaroita.
Siirtolaisuusinstituutin kirjaston erityisalana ovat siirtolaisuuden ja muuttoliikkeiden tutkimukseen liittyvät julkaisut ja muu aihepiiriä käsittelevä kirjallisuus. Kirjastoon saapuvat useimmat ulkosuomalaisten eri puolilla maailmaa julkaisemat lehdet sekä suuri määrä aiheeseen liittyviä aikakauslehtiä.
Siirtolaisrekisteriin kerätään tietoja siirtolaisista. Päälähteitä on kolme: lääninhallitusten passiluettelot, Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkustajaluettelot ja ulkoministeriön asiakirjat. Lisäksi rekisterissä on tietoja muistakin koti- ja ulkomaisista lähteistä, kuten siirtolaisten haastatteluista, sanomalehdistä, vuosijulkaisuista ja matrikkeleista. Rekisteriä hyödyntävät pääasiassa sukututkijat ja siirtolaisten jälkeläiset, mutta sitä käytetään myös tieteelliseen tutkimukseen.
Siirtolaisuusinstituutti tekee muuttoliikkeitä tunnetuksi myös näyttelyjen avulla. Päänäyttelyt käsittelevät siirtolaisuutta Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Ruotsiin ja Australiaan. Muita näyttelyjen aiheita ovat olleet mm. Turkulaiset maailmalla, sotalapset, siirtolaisurheilija Ville Ritola, Titanicin suomalaiset sekä sukututkimus. Osa näyttelyistä on pysyvästi esillä instituutin näyttelytiloissa.
Perustehtäviensä ohella Siirtolaisuusinstituutti järjestää myös erilaisia tapahtumia. Vuoden 2011 ulkosuomalaisjuhla Suomi Sydämessä kuului näistä laajamittaisimpiin. Juhlaa on tarkoitus jatkaa vuonna 2017 Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi.