Siirtomaatyyli
Nykyään Siirtomaatyyli on aihe, josta on tullut suuri merkitys nyky-yhteiskunnassa. Vuosien ajan Siirtomaatyyli on ollut keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Viime aikoina kiinnostus Siirtomaatyyli:tä kohtaan on kuitenkin kasvanut eksponentiaalisesti, ja siitä on tullut erittäin tärkeä aihe julkisessa keskustelussa. Johtuipa sen vaikutuksesta ihmisten jokapäiväiseen elämään, tekniikan kehitykseen tai rooliin ihmisajattelun kehityksessä, Siirtomaatyyli:stä on tullut peruselementti, joka on otettava huomioon modernissa yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Siirtomaatyyli:een, analysoimalla sen vaikutusta, sen seurauksia ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Siirtomaatyyli tai koloniaalityyli (engl. colonial style, colonial architecture) tarkoittaa arkkitehtuuria, joka perustuu siirtomaan emämaan arkkitehtuuriin.[1][2] Erityisesti siirtomaatyyli tarkoittaa Britannian siirtomaissa ja etenkin Yhdysvalloissa 1600-luvun alkupuolelta 1800-luvulle saakka vaikuttaneita arkkitehtuuri- ja huonekalutyylejä. Siirtomaatyylin esikuvana oli aluksi arkkitehti Inigo Jonesin palladiolaisvaikutteinen klassismi, mutta 1700-luvun lopulta lähtien Robert Adamin uusklassistinen arkkitehtuuri.[2] Siirtomaatyylillä on alun perin viitattu nimenomaan Amerikan 13 ensimmäisen brittiläisen siirtokunnan arkkitehtuuriin, mutta sen tyylipiirteet tulivat uudestaan muotiin 1900-luvulla joka puolella Yhdysvaltoja. Vastaavasti Dutch Colonial Etelä-Afrikassa ja Spanish Colonial latinalaisessa Amerikassa ovat saaneet vaikutteita Alankomaiden ja Espanjan arkkitehtuurista, ja näitä sekä siirtomaatyylin muita alalajeja esiintyi myös Yhdysvaltojen siirtokunnissa, joita eri maista tulleet siirtolaiset perustivat.[1]
Yhdysvaltalaisen siirtomaatyylin tyypillisimpiä rakennuksia ovat puiset, väritykseltään vaaleat kaksi- tai kolmikerroksiset pohjoisamerikkalaiset herraskartanot, joissa on näyttävät pylväiköt. Niitä on erityisesti eteläissä osavaltioissa. Siirtomaatyylin seuraaja oli federaalityyli (engl. federal style).[2]
Lähteet
- Curl, James Stevens: Dictionary of architecture. Oxford University Press 1999. ISBN 0-19-210006-8
- Jokinen, Teppo ja Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY 2000. ISBN 951-0-24579-8