Nykyään Siittiö on aihe, joka on läsnä monien ihmisten elämässä. Ajan myötä Siittiö on muuttunut merkityksellisemmäksi ja on herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. Sen vaikutus kattaa useita alueita muodista teknologiaan, ja sen vaikutus on havaittavissa niinkin vaihtelevilla aloilla kuin politiikka, kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Tässä artikkelissa tutkimme Siittiö:een liittyviä eri näkökohtia ja yritämme ymmärtää sen roolia nykymaailmassa. Sen alkuperästä sen evoluutioon ja tulevaisuuden ennusteisiin syvennymme tähän kiehtovaan aiheeseen tarkoituksenamme valaista sen vaikutuksia ja merkitystä nykyään.
Siittiö (spermium) on mikroskooppisen pieni, kypsä koiraan sukusolu, joka vie koiraan geneettisen informaation naaraan munasoluun.
Siittiöt muodostuvat kiveksen siementiehyissä, ja valmiiksi kypsyminen kestää noin 75 päivää. Kypsyttyään ne kulkeutuvat kiveksestä lisäkivekseen, jossa ne kypsyvät loppuun asti, liikkuviksi ja valmiiksi siittiöiksi.
Aikuisen miehen kives tuottaa arviolta 150 miljoonaa siittiötä päivittäin. Siittiöiden osuus siemennesteestä on noin 1 %.
Iän myötä miesten sukusolujen tuotanto heikkenee tasaisesti ja tulee alttiimmaksi geenivirheille.[1] Tämän vuoksi hedelmällisyys eli heidän siittiöidensä kyky hedelmöittää munasolu laskee. Lisäksi mahdollisesti hedelmöittyvän munasolun todennäköisyys kehittyä ihmiseksi pienenee. Edelleen samasta syystä siittiön kehityshäiriöiden riski kasvaa.
Nuorten miesten siittiöiden laatu on romahtanut. Esimerkiksi Suomessa aikaisemmin kansainvälisessä vertailussa korkeaksi todettu siittiöiden laatu on laskenut niin paljon, että joka kolmannella se vaikuttaa hedelmällisyyteen. Mikäli huononemistahti jatkuu, on arvioitu, että se saattaa johtaa keskiverron suomalaisen miehen jopa lähelle hedelmättömyyttä. Syiksi huononemiskehitykselle on arveltu muun muassa äidin raskauden aikaista tupakointia. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että päällä olevan matkapuhelimen pitäminen housuntaskussa saattaa laskea hedelmällisyyttä. Kyseisissä tutkimuksissa on kuitenkin vakavia puutteita, koska niissä on haettu korrelaatiota ilman että samalla olisi kontrolloitu elämäntapojen, asumishistorian ja mahdollisten muiden säteilylähteiden vaikutusta.[2] Väliaikaisesti laatu heikkenee kivesten joutuessa puristuksiin ja niiden ylikuumentuessa. Tämä ylilämpeneminen voi olla myös kroonista.[3]
Neljänkymmenen vuoden aikana siemennesteen keskimääräinen siittiöpitoisuus on länsimaissa laskenut liki 60 prosenttia. Lasku jatkuu edelleen noin puolitoista prosenttia vuodessa. Jerusalemin yliopiston epidemiologi Hagai Levine kollegoineen kävi läpi parisataa tutkimusta vuosilta 1970–2010. Tutkimuksissa oli mitattu siittiömääriä eri puolilla maailmaa. Eurooppalaisissa tutkimuksissa oli havaittu siittiöiden laadun heikentyminen. Lapsettomuus ilman hoitoja voi uhata jo nuoriakin miehiä. Siittiöiden laadun ja määrän heikentymisen tarkka syy ei ole tiedossa.[4]
Akrosomi on Golgin laitteesta peräisin oleva rakenne, joka sisältää entsyymejä, jotka auttavat siittiön tunkeutumista munasolua ympäröivien rakenteiden läpi. Näitä entsyymejä ovat muun muassa hyaluronidaasi ja akrosiini. Hyaluronidaasi pilkkoo munasolua ympäröivää pitkärakenteista sokeriketjua, hyaluronaania, ja akrosiini puolestaan pilkkoo valkuaisaineita.
Siittiö liikkuu häntänsä potkurimaisen liikkeen avulla noin 1–3 mm minuutissa ihmisillä. Hännän liikkeen mahdollistaa sen sisällä olevat mikrotubulukset, jotka liukuvat toistensa suhteen. Liike vaatii runsaasti energiaa, joka saadaan keskikappaleen alueelle keskittyvistä mitokondrioista. Suurin osa siittiöiden mitokondrioista kuitenkin tuhoutuu hedelmöityksen yhteydessä, joten vain äidin mitokondriot periytyvät munasolun välityksellä lapsille.[5]
Kapasitaatio on noin 7 tunnin mittainen tapahtuma, joka tapahtuu suurimmaksi osaksi naisen munanjohtimissa. Kapasitaation aikana siittiön solukalvosta, tuman kohdalla olevalta alueelta, poistuu glykoproteiinivaippa ja soluliman proteiineja. Akrosomireaktio tapahtuu sen jälkeen kun siittiö on kiinnittynyt munasolun zona pellucidaan ja sen indusoi zonan proteiinit. Reaktiossa vapautuu entsyymejä, joita tarvitaan zona pellucidan läpäisemiseen mm. akrosiinia sekä trypsiinin kaltaisia aineita.