Tässä artikkelissa perehdymme Sillihapero:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia, tutkimme sen alkuperää ja analysoimme sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan. Vuosisatojen ajan Sillihapero on ollut ihailun, tutkimuksen ja keskustelun kohteena, ja sen vaikutus ulottuu niinkin monimuotoisille aloille kuin tiede, kulttuuri, politiikka ja viihde. Tämän kattavan analyysin avulla puramme Sillihapero:tä ympäröivät myytit ja realiteetit ja tarjoamme uuden näkökulman aiheeseen, joka herättää edelleen mielenkiintomme ja ihmettelee. Valmistaudu jännittävälle matkalle Sillihapero:n historian ja merkityksen läpi ja selvitä, miksi se on edelleen ajankohtainen nykymaailmassa.
Sillihapero | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Lahko: | Russulales |
Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
Suku: | Haperot Russula |
Laji: | xerampelina |
Kaksiosainen nimi | |
![]() Euroopan maat, joissa lajia esiintyy |
|
Katso myös | |
Sillihapero (Russula xerampelina) on hyvä, ruoaksi kelpaava hapero. Sen lakki on 5–12 senttimetriä leveä, kupera ja limainen.[3] Väriltään se on hyvin vaihteleva.lähde? Osalla sienistä lakki on tummanpunainen tai violettiin vivahtava. Jalka on 4–10 senttimetriä pitkä ja valkoinen, hieman punahäiveinen. Joskus se voi myös olla aivan punainen. Malto on aluksi valkeaa, mutta vahingoittuneista kohdista ruskettuva. Sienen haju muistuttaa sillin tai keitetyn ravun hajua. Maku on mieto ja sieni on hyvä ruokasieni. Sientä tavataan yleisenä kangasmetsissä, kuusikoissa ja sekametsissä. Kasvuaika on heinäkuusta lokakuuhun.[3]
Sillihaperon taksonomia on vielä tutkimuksen alainen;[3] kyseessä on lajiryhmä tai ryhmälaji. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä sienen käytön kannalta.