Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Silmarillion:n aihetta, joka on erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Vuosien varrella Silmarillion on ollut keskustelun ja keskustelun kohteena useilla eri aloilla, mikä on herättänyt aitoa kiinnostusta sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Kattavan analyysin avulla käsittelemme Silmarillion:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja argumentteja tavoitteenaan valaista tätä erittäin monimutkaista aihetta. Samoin tarkastelemme sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykyhetkeen tarjoamalla lukijalle täydellisen ja päivitetyn näkemyksen Silmarillion:stä.
Silmarillion | |
---|---|
The Silmarillion | |
![]() Suomennoksen kansi |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija |
J. R. R. Tolkien toim. Christopher Tolkien |
Genre | fantasiakirjallisuus |
Kustantaja | Allen & Unwin |
Julkaistu | 1977 |
ISBN | 0048231398 |
Suomennos | |
Suomentaja |
Kersti Juva Panu Pekkanen (säkeet) |
Kansitaiteilija | Matti Louhi |
Kustantaja | WSOY |
ISBN | 951-0-22353-0 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Silmarillion (The Silmarillion) on J. R. R. Tolkienin kirjoittama ja hänen poikansa Christopher Tolkienin kokoama fantasiatarinakokoelma. Sen on suomentanut Kersti Juva. Säkeiden suomentaja on Panu Pekkanen.
Teoksistaan Taru sormusten herrasta ja Hobitti eli sinne ja takaisin tunnettu J. R. R. Tolkien kirjoitti näiden teosten kanssa samaan maailmaan sijoittuvaa Silmarillionia lähes koko aikuisikänsä. Hän itse piti Silmarillionia pääteoksenaan,[1] mutta ei saanut sitä valmiiksi vaan kirjoitti sen eri osista yhä uusia versioita. Silmarillion ilmestyi vasta postuumisti vuonna 1977, neljä vuotta Tolkienin kuoleman jälkeen, kun kirjailijan poika Christopher Tolkien kokosi käsikirjoituksen isänsä irtoteksteistä.
Kaunokirjallisena teoksena Silmarillion on varsin erikoislaatuinen. Se muistuttaa osin Raamatun Vanhan testamentin tekstiä ja on kirjoitettu ylevään ja etäiseen tyyliin. Lukukokemuksena sitä on kuvailtu raskaaksi, mutta myös erityisen kauniiksi.[2] Silmarillion koostuu Tolkienin luoman mielikuvitusmaailman, Keski-Maan ja koko Ardan, asukkaiden alkuperäisistä myyteistä.
Teos jakautuu viiteen osaan. Kukin osa on kerronnaltaan erilainen ja sijoittuu eri aikakauteen.
Kirja keskittyy haltioiden ja ihmisten sukujen alkuaikoihin. Ensimmäisessä osassa Ainulindalë kerrotaan, miten Arda eli maailma luotiin. Toisessa osassa Valaquentassa kerrotaan valarin ja maiarin nimet ja kuvaillaan heitä. Kolmannessa osassa Quenta Silmarillion kerrotaan, miten valar loivat kaiken olevan maan päälle, sekä myös haltioiden ja ihmisten historiasta. Neljännessä osassa Akallabêth kerrotaan Númenorin saaresta, jonka ihmiset saivat palkkioksi sodittuaan haltioiden rinnalla Morgothia vastaan. Viidennessä osassa kerrotaan lähinnä Taru sormusten herrasta -trilogian tapahtumat lyhennetysti sekä tarua edeltäneen ajan tapahtumista, jolloin mahtisormukset taottiin.
Kirja sai ilmestyessään kriitikoilta pääosin kielteisen vastaanoton. Monet kirjallisuuskriitikot pitivät teosta liian vakavana verrattuna Tolkienin romaaneihin Taru sormusten herrasta ja Hobitti eli sinne ja takaisin, joissa on enemmän iloisia hetkiä.[3][4] Time-lehden mukaan kirjan ongelmana oli, ettei siinä ollut yhtään hahmoa, johon voisi samaistua[3].
New York Timesin arvostelu piti kuitenkin myönteisenä asiana, että Tolkien oli onnistunut luomaan laajan teoksen, ja luonnehti sitä sankarilliseksi yritykseksi.[4] Myös Time kehui tarinan laajaa ja yksityiskohtaista maailmaa.[3]