Simonkylä (Simo)

Nykyään Simonkylä (Simo):stä on tullut erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassamme. Tekniikan ja globalisaation myötä Simonkylä (Simo) on saanut merkityksen ja merkityksen, joka ylittää rajat ja kulttuurit. Perustamisestaan ​​lähtien Simonkylä (Simo) on ollut tutkimuksen ja analyysin kohteena, sen vaikutukset ovat laajat ja syvät ja vaikuttavat niinkin monimuotoisiin näkökohtiin kuin talouteen, politiikkaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaan yleensä. Tässä artikkelissa tutkimme Simonkylä (Simo):n eri puolia, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykymaailmaan.

Simonkylän entinen koulu.

Simonkylä on kylä Simon kunnassa, ja on entisen Lapin läänin eteläisin kylä. Kylä sijaitsee Perämeren ja Simojoen rantamaisemissa noin kolmen kilometrin päässä Simon kunnan keskustaajamasta etelään. Kylän halki kulkeva 1600-luvulla rakennettu Simonkyläntie on nimetty museotieksi noin kolmen kilometrin matkalta[1]. Simonkylällä toimii Simonkylän kyläyhdistys, joka elvyttää vanhaa kyläperinnettä ja ylläpitää kylätoimintaa

Historia

Simonkylään asutus on vakiintunut 1400-luvulla, ja kylä on muodostunut viljelysmaisemaan paikallistietä seurailevaksi nauhamaiseksi kokonaisuudeksi. Tien varrella on yhä nähtävillä useita 1800-luvulta peräisin olevia tilojen päärakennuksia.[1] Muuan muassa Pahnilan tilasta kunnostettu Simon kunnan ylläpitämä Pahnilan museo sijaitsee kylällä. Simonkylässä on ollut sepänpajoja ja sahoja 1800-luvulla. Simonkylästä kulki ennen toista maailmansotaa Simojoen ylittävistä silloista tärkein, joka kulki vastarannalla Onkalonperän kylään. Saksalaiset tuhosivat sillan perääntyessään Lapin sodassa. Simonkylä oli vuonna 1866 perustetun Simon kunnan keskustaajama Oulu–Tornio-radan valmistumiseen asti. Kylällä toimi 1800-luvun lopussa toimintansa aloittanut Simonkylän koulu, joka oli kaksiopettajainen ala-asteen peruskoulu.

Muuta

Simonkylän Vasankarissa sijaitsee suosittu Vasankarin uimaranta.

Lähteet

  1. a b Simonkylä Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 24.7.2015.

Aiheesta muualla