Singulariteetti

Tässä artikkelissa tutkimme Singulariteetti:tä eri näkökulmista ja eri yhteyksissä. Singulariteetti on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua ajan mittaan, ja sen merkitys on edelleen ilmeinen tänään. Tässä artikkelissa perehdymme Singulariteetti:n sisältämiin moniin näkökohtiin ja käsittelemme sen vaikutuksia, historiaa, sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan sekä asiantuntijoiden ja tutkijoiden mahdollisia näkökulmia aiheesta. Samoin tarkastelemme erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia Singulariteetti:een liittyen, tarkoituksena tarjota lukijalle täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.

Tämä artikkeli käsittelee astrofysiikan termiä. Singulariteetti on myös transhumanistinen termi, joka viittaa äärimmäiseen taitekohtaan ihmisen kehityksessä, ja matemaattinen termi, joka viittaa pisteeseen, jossa funktio on ääretön.
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Mustan aukon rakenne. Singulariteettia ympäröi Schwarzschildin säteen etäisyydellä tapahtumahorisontti.

Singulariteetti on astrofysiikassa aika-avaruuden vääristymä, jossa jokin suure on äärettömän suuri, joten se ei käyttäydy tunnettujen fysiikan lakien mukaan. Nykyisen fysiikan termein singulariteettia ei voida kuvailla, koska ei tunneta luonnonlakeja, jotka pätevät kun fyysisten suureiden arvot ovat äärettömän suuria. Koska luonnossa ei pitäisi esiintyä mitään ääretöntä, singulariteetit ovat käytännössä pikemminkin teoreettisia konstruktioita kuin todellisia luonnonilmiöitä. Esimerkiksi mustan aukon keskuksen ajatellaan olevan singulariteetti, jossa rajallinen massa on tiivistynyt äärettömän pieneksi pisteeksi, jolloin myös sen tiheys on ääretön. Tätä pistettä ympäröi tapahtumahorisontti, jonka sisällä pakonopeus mustasta aukosta ylittää valonnopeuden, eikä edes säteily pääse enää pakenemaan sen ulkopuolelle. Myös maailmankaikkeus saattoi olla alkuräjähdyksen hetkellä singulariteetti.

Singulariteettien olemassaolosta ei ole mitään varmaa todistetta, ja koska nykykäsityksen mukaan äärettömyyttä ei pitäisi esiintyä luonnossa, singulariteetti saattaa olla enemmän klassisen suhteellisuusteorian puutteellisuuden seuraus kuin todellinen luonnonilmiö. Klassiset teoriat eivät edes päde, kun on kyse singulariteetteihin liittyvistä ilmiöistä. Kvanttimekaniikan sisältävä yhä kehitteillä oleva yhtenäisteoria saattaa ratkaista singulariteettien ongelman.

Katso myös

Aiheesta muualla

  • Curiel, Erik & Bokulich, Peter: Singularities and Black Holes The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)