Sininen moskeija (Jerevan)

Sininen moskeija (Jerevan):n maailmassa on loputtomasti tutkittavaa ja löydettävää. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa Sininen moskeija (Jerevan) on ollut kiistan, keskustelun ja ihailun kohteena. Tässä artikkelissa sukeltaamme Sininen moskeija (Jerevan):n eri puoliin analysoimalla sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään ja sen merkitystä globaalissa kontekstissa. Kattavan ja yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tärkeimpiä näkökohtia, jotka tekevät Sininen moskeija (Jerevan):stä aiheen, joka kiinnostaa kaikenikäisiä ja -taustaisia ​​ihmisiä.

Sininen moskeija
Gök Jami
Perustiedot
Sijainti Jerevan
 Armenia
Koordinaatit 40°10′41″N, 44°30′20″E
Rakennustyyppi moskeija
Arkkitehtuuri
Rakennuttaja Husain Ali Kha
Valmistumisvuosi 1760-luku

Sininen moskeija on moskeija Armenian pääkaupunki Jerevanissa. Moskeijan rakennutti Jerevanin kaani 1760-luvulla. Moskeija muutettiin Neuvostoliiton kaudella museoksi, mutta Armenian itsenäistyttyä sitä ovat käyttäneet etenkin iranilaiset diplomaatit.

Historia

Näkymä moskeijalle.

Sinisen moskeijan rakennutti Jerevanin kaani Husain Ali Khan. Sen rakennustyöt valmistuivat moskeijan mihrabissa olevien kaiverrusten mukaan vuonna 1767 tai 1768. Se tunnettiin turkkilaisella nimellä Gök Jami ja persiaksi Masjid-u Jum'a tai Jami-i Shahr.[1] Gök viittaa taivaansiniseen väriin.[2] Sininen moskeija oli perjantaimoskeija. Venäläiset valtasivat Jerevanin vuonna 1827.[3] Moskeija on nykyisin ainoa Jerevanin persialaiskautinen rakennus.[1]

Neuvostoliiton kaudella Sinisestä moskeijasta tehtiin Jerevanin kaupunginmuseo. Armenian itsenäistyttyä moskeijaa entisöitiin Iranin tuella 1990-luvun puolivälillä.[2] Rakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1999.[1] Moskeijaa ovat myöhemmin käyttäneet lähinnä Jerevanin Iranin lähetystön työntekijät. Armeniassa moskeijaan viitataankin usein "persialaisena" moskeijana. Käytännössä sen käyttäjät olivat kuitenkin aikanaan turkkilaisia azereja, vaikka nimitystä "azeri" ei vielä moskeijaa rakennettaessa käytetty.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c Markus Ritter: The Lost Mosque(s) in the Citadel of Qajar Yerevan: Architecture and Identity, Iranian and Local Traditions in the Early 19th Century (pdf) (s. 252) University of Zurich. Viitattu 3.10.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b Brady Kiesling: Rediscovering Armenia - An Archaeological/Touristic Gazetteer and Map Set for the Historical Monuments of Armenia (pdf) (s. 9-10, arkistoitu sivu) Embassy of the United States of America to Armenia. Arkistoitu 3.5.2006. Viitattu 3.10.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Erich Kettenhofen, George A. Bournoutian ja Robert H. Hewsen: EREVAN Encyclopædia Iranica. Viitattu 3.10.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Thomas de Wall: Black garden : Armenia and Azerbaijan through peace and war, s. 74, 80. New York University Press, 2003. ISBN 0-8147-1944-9 (englanniksi)