Sisäkuvia

Tässä artikkelissa aiomme analysoida yksityiskohtaisesti Sisäkuvia:tä, aihetta, joka on herättänyt suurta keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Sisäkuvia on erittäin tärkeä aihe, koska se vaikuttaa moniin väestöryhmiin ja sillä on vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Sisäkuvia:een, jotta voimme valaista sen vaikutuksia ja luoda syvää pohdintaa. Alkuperäistään sen mahdollisiin ratkaisuihin, mukaan lukien sen lyhyen ja pitkän aikavälin seuraukset, Sisäkuvia on aihe, joka ansaitsee käsitellä vakavasti ja tarkasti, minkä vuoksi on erittäin tärkeää syventyä sen analyysiin.

Sisäkuvia
Interiors
Ohjaaja Woody Allen
Käsikirjoittaja Woody Allen
Tuottaja Charles H. Joffe, Jack Rollins
Kuvaaja Gordon Willis
Leikkaaja Ralph Rosenblum
Tuotantosuunnittelija Mel Bourne
Pukusuunnittelija Joel Schumacher
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö United Artists
Levittäjä United Artists
Ensi-ilta 1978, Suomessa 1979
Kesto 88 minuuttia
92 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Sisäkuvia (Interiors) on Woody Allenin käsikirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1978. Se on Allenin ensimmäinen vakava elokuva ja ensimmäinen, jossa hän ei itse näytellyt. Ingmar Bergmanin tyyliä muistuttavassa draamassa kolme aikuista sisarta joutuvat kohtaamaan eläkeikäisten vanhempiensa yllättävän avioeron ja sen kautta huonot keskinäiset suhteensa. Elokuvan näyttelijöitä ovat Diane Keaton, Mary Beth Hurt, E. G. Marshall, Geraldine Page, Richard Jordan, Sam Waterston, Kristin Griffith ja Maureen Stapleton.[1][2]

Juoni

Ikääntyvä, mienterveydeltään epävakainen ja itsetuhoinen sisustussuunnittelija Eve (Page) ja hänen aikuistuneet tyttärensä kuulevat yllättäen ruokapöydässä, että perheen isä Arthur (Marshall) aikoo muuttaa pois vaimonsa luota. Seurauksena heidän kolmen tyttärensä kaunaiset suhteet alkavat paljastua. Mustasukkainen ja epävarma menestyskirjailija Renata (Keaton), päättämätön Flyn (Griffith) ja aloitteleva näyttelijätär Joey (Hurt) yrittävät epätoivoisesti tulla keskenään toimeen murtuneen äitinsä vuoksi. [3][4]

Arvioita

Yhdysvaltalainen VideoHound’s Golden Movie Retriever sanoo elokuvaa masentavaksi ja huumorittomaksi, mutta kehuu erityisesti näyttelijöiden roolityötä ja Gordon Willisin kuvausta Se antaa elokuvalle kolme ja puoli tähteä neljästä.[2]

Helsingin Sanomien Matti Salo piti Sisäkuvia tuoreeltaan hieman teoreettisena elokuvatutkielmana, jossa yhteenkään päähenkilöön ei onnistu suhtautumaan kovin myötätuntoisesti: ”Näkemys protestanttisista amerikkalaisista on lohduttoman ankea.” Hän sanoo elokuvan etenevän paljolti asetelmallisten konfrontaatioiden kautta, Ingmar Bergmanin Syyssonaattia muistuttaen.[4]

Lähteet

  1. ↑ Huhtala, Jussi: Woody Allenin parhaat elokuvat – katso top 10, Episodi.fi 31.8.2014. Viitattu 11.11.2016.
  2. ↑ a b Interiors, VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 9.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
  3. ↑ Sisäkuvia, Suomalainen Elokuvapalvelu. Viitattu 11.11.2016.
  4. ↑ a b Salo, Matti: Hääkuvia. Helsingin Sanomat, 22.4.1979, s. 27. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muualla